Vuosikokous alkaa esitelmän ja siihen liittyvän keskustelun jälkeen. Käsittelemme sääntömääräiset asiat sekä tiedotamme Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran tuoreesta valinnasta Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenseuraksi.
Kokoukseen ovat tervetulleita kaikki jäsenet ja jäsenyydestä kiinnostuneet. Kokous pidetään Teamsissa. Osallistumislinkin saat ilmoittautumalla osoitteeseen kulttuuriymparistotutkimus@gmail.com.
Kulttuuriympäristötutkimuksen seura ry on perustettu vuonna 2014 edistämään monitieteistä ja laadukasta kulttuuriympäristötutkimusta ja tutkimusyhteistyötä. Seura on vakiinnuttanut toimintansa alan asiantuntijana ja tekee laaja-alaisesti yhteistyötä yli tiede- ja sektorirajojen.
Toimintaperiaatteeltaan seura on kulttuuriympäristön tutkijoiden ja alan asiantuntijoiden, ammattilaisten, opiskelijoiden ja sidosryhmien edustajien verkostomainen kohtaamisfoorumi, jonka yhdistysrakenne mahdollistaa aktiivisen tiedepoliittisen ja yhteiskunnallisen roolin.
Seuran jäsenrekisteri (31.3.2022) kertoo, että yhdistyksessä on jäseniä useista eri asiantuntijuuksista: Aalto-, Helsingin, Jyväskylän, Turun ja Tampereen yliopistoista, kulttuuriympäristöalan viranomaisia: Metsähallituksesta, Museovirastosta, Suomenlinnan hoitokunnasta, eri maakuntien liitoista, kuntatasolta sekä yksityiseltä sektorilta ja eri yrityksistä. Tieteenaloista edustettuina ovat arkeologia, arkkitehtuuri, historia, kaupunkisuunnittelu, maisema-arkkitehtuuri, maisemantutkimus, museologia ja taidehistoria.
Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV) on hyväksynyt Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran jäsenseurakseen 17.3.2022 pitämässään kevätkokouksessa. Jäsenyys on merkittävä askel kasvavalle ja kehittyvälle monitieteiselle seurallemme. Kiitämme valinnasta ja odotamme mielenkiinnolla tulevaa yhteistyötä!
Kulttuuriympäristötutkimuksen seura ry pitää uudistusta tervetulleena ja näkee uudistuksessa mahdollisuuksia edistää ja sujuvoittaa alueidenkäyttöä myös kulttuuriympäristön ja maiseman näkökulmista.
Kulttuuriympäristötutkimuksen seura ry kiinnittää toistuvasti huomioita siihen, että kulttuuriympäristön ja maiseman, kulttuuriperinnön määrittely ja keskinäiset suhteet jäävät valmistelussa epämääräisiksi ja kapeiksi. Seuran näkökulmasta on keskeistä, että laki antaa täsmällisen käsitteellisen perustan ja yhtenäiset periaatteet laadukkaan ja kulttuuriympäristön moninaiset arvot huomioon ottavan suunnittelun toteuttamiseksi.
Erityisesti maiseman käsitteen runsas käyttö ja käsitteen määrittelemättömyys käsiteluvussa, johtavat moniselitteisiin tulkintoihin. Seura muistuttaa toistuvasti että, Suomea velvoittaa kaikkiaan neljä maisema- ja kulttuuriympäristön suojelua koskevaa kansainvälistä sopimusta: Unescon yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi (1987); Euroopan rakennustaiteellisen perinnön suojelun yleissopimus (1992); eurooppalainen yleissopimus arkeologisen kulttuuriperinnön suojelusta (1995); sekä eurooppalainen maisemayleissopimus (2006). Ne velvoittavat maita kulttuuri- ja luonnonperinnön, rakennustaiteellisen perinnön, arkeologisen perinnön, sekä luonnon- ja kulttuurimaisemien, suojelualueiden ja arkiympäristön turvaamiseen ja huomioimiseen alueiden käytön suunnittelussa ja rakentamisessa.
Kulttuuriympäristöstrategian (2014-2020) (VN:n periaatepäätös 20.3.2014) sivulla 9 määritellään kulttuurimaisema seuraavasti: Kulttuurimaisema on ihmisen ja luonnon yhteisvaikutuksena syntynyttä ympäristöä, jota voi tarkastella esimerkiksi alueellisena, visuaalisena, kokemuksellisena tai historiallisena kokonaisuutena.
Eurooppalainen maisemayleissopimus eli Firenzen sopimus (SopS 14/2006) määrittelee maiseman seuraavasti: ”maisema” tarkoittaa aluetta sellaisena kuin ihmiset sen mieltävät ja jonka ominaisuudet johtuvat luonnon ja/ tai ihmisen toiminnasta ja vuorovaikutuksesta.
Kulttuuriympäristötutkimuksen seura ry esittää, että Määritelmät pykälään 3§ lisätään maiseman määritelmä, joka on sopusoinnussa kulttuuriympäristöstrategian ja eurooppalaisen maisemayleissopimuksen kanssa. Tällöin pykäläluonnoksissa esitetyt yleiset tavoitteet vastaisivat olemassa olevia säädöksiä ja täydentäisivät toisiaan sen sijaan että ne määriteltäisiin keskenään päällekkäisesti. Samalla määritelmän saisi kattamaan sekä aineellisen että aineettoman maiseman edellä mainittujen säädösten tarkoittamalla tavalla.
Seura esittää seuraavaa muotoilua: maisemalla tarkoitetaan ihmisen ja luonnon yhteisvaikutuksena syntynyttä ympäristöä alueellisena, visuaalisena, kokemuksellisena ja historiallisena kokonaisuutena.
Toiseksi Kulttuuriympäristötutkimuksen seura ry. nostaa esiin maakuntakaavan sisällön ja vaikuttavuuden. Esityksen mukaan tulevassa maakuntakaavassa keskityttäisiin maakuntatasoisiin aluerakennetta sekä liikenne- ja viherverkoston kehittämisenperiaatteisiin ja maakuntakaavan oikeusvaikutukset rajattaisiin näihin. Kulttuuriympäristötutkimuksen seura katsoo, että vastaavan tasoista maankäytön ohjaus- ja suunnitteluinstrumenttia tarvitaan myös kulttuuriympäristön arvojen, kulttuurisen kestävyyden, rakennusten elinkaarien ja niiden potentiaalien vaalimisessa.
Perusteluksi tälle seura nostaa esiin kuntien resurssien riittämättömyyden ja asiantuntijoiden osaamisalueiden kapeuden ja sen, että uudistuneessa Museolaissa 314/2019, luku 3 Vastuumuseot, vahvistettiin ja vastuutettiin nimenomaan maakuntatason kulttuuriperintö- ja kulttuuriympäristöosaamista ja tähän tarvittavia resursseja hyvin merkittävällä tavalla.
Edellisen vuoksi on tärkeää, että Museolain 314/2019 toteutumista ja henkeä ei estetä Kaavoitus- ja rakentamislailla. Kulttuuriympäristötutkimuksen seura katsoo että, kulttuuriperinnön, kulttuuriympäristöjen ja maiseman turvaamista ja vaalimista on syytä käsitellä jatkossa erityisesti maakuntatasolla, vaativan tason pätevyyden ja virkavastuun omaavien viranomaisten toimesta ja että maakuntakaavan oikeusvaikutukset turvataan myös kulttuuriympäristön osalta.
Kolmanneksi Kulttuuriympäristötutkimuksen seura kiinnittää huomiota siihen, että kulttuuriympäristön tilan seuranta on puutteellista ja epäjohdonmukaista ohjauksen eri tasoilla eikä lakiesitys sisällä yhdenmukaisia välineitä tai keinoja asian parantamiseksi, vaan työ on hajautettu Ely -keskusten ja kuntien vastuulle. Kulttuuriympäristötutkimuksen seura katsoo, että kulttuuriympäristön tilan seuranta tulisi tehdä yhteismitallisesti ja yhdenmukaisesti. Seuranta tulisi esimerkiksi kytkeä rakennetun ympäristön tietojärjestelmään siten, että sen avulla pystyttäisiin kokoamaan seurantatietoa yhteistoimivasti eri kulttuuriperintöaineistojen kanssa.
Onhan sähköpostiosoitteesi ajantasalla Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran jäsenrekisterissä? Jos osoitteesi on muuttunut tai et ole varma onko meillä oikea osoite, otathan yhteyttä:
Tervetuloa Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran syyskokoukseen!
Aika: Maanantai 29.11.2021 klo 17.00 Paikka: Etäosallistuminen Teamsissa. Osallistumislinkin saat ilmoittautumalla osoitteeseen kulttuuriymparistotutkimus@gmail.com. Huom! Lähiosallistumisen mahdollisuutta Helsingissä ei enää ole.
Ympäristöneuvos Tuija Mikkonen pitää kokousesitelmän: ”Mitä kulttuuriympäristöstrategian jälkeen?” Kokous alkaa esitelmän jälkeen. Käsittelemme sääntömääräiset asiat. Alustava esityslista on:
Kokouksen avaaminen
Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa
Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
Hyväksytään kokouksen työjärjestys
Toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä jäsenmaksu kalenterivuodelle 2022
Hallituksen puheenjohtajan, hallituksen jäsenten sekä toiminnantarkastajien valinta
Muut esille tulevat asiat
Kokouksen päättäminen
Lämpimästi tervetuloa mukaan!
Katrina Virtanen, sihteeri Kulttuuriympäristötutkimuksen seura kulttuuriymparistotutkimus@gmail.com
Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelmassa tehdään esiselvitystä humanistiseen ja kokemukselliseen paikkatietoon liittyvästä tutkimuksesta. Humanistinen ja/tai kokemuksellinen paikkatieto käsitteenä ei ole yksiselitteinen tai vakiintunut. Esiselvityksessä pyritään hahmottelemaan kentän rajausta ja asemoimaan se osaksi muuta laadullista GIS-tutkimusta.
Kysely on auki 31.10.2021 saakka. Raportti kyselyn tuloksista julkaistaan verkossa. Yksittäisten vastaajien henkilöllisyyttä ei tuoda ilmi. Tiedot säilytetään tutkinto-ohjelman suljetussa Seafile-verkkokansiossa.
Tätä viestiä saa ja toivotaan jaettavan henkilöille ja ryhmille, jotka ovat aiheesta kiinnostuneita.
Lisätietoja: projektitutkija FM Liisa Jaakkola, lmejaa(at)utu.fi Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelma Turun yliopisto
Blogikirjoitus pohjautuu jäsenemme Laura Puolamäen vuonna 2020 julkaistuun väitöskirjaan ”Kätketty maisema: arkitieto lähiympäristön kohtaamisessa.” Kirjoitus on myös pari pidetylle ja runsaasti keskustelua herättäneelle kokousesitelmälle, jonka Puolamäki piti Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran vuosikokouksessa 2021.
Teksti: Laura Puolamäki
Humanistisiin tieteisiin kuuluvassa maisemantutkimuksen alan väitöskirjassani tarkastelin sellaista ihmisten hallussaan pitämää ja maisemaa koskevaa tietoa, jota kutsutaan paikalliseksi tiedoksi, sekä paikallisen tiedon rakentamaa maisemakäsitystä. Nimesin kahta erilaista reittiä pitkin kertyvän tiedon tuottamat maisemakäsityksen näkyväksi maisemaksi ja näkymättömäksi maisemaksi. Tutkimukseni tarkastelee näistä kahdesta nimenomaan näkymätöntä maisemaa.
Miten niin näkymätön? Miltä se sitten kätkeytyy? kysyi ohjaajani. Koitin vastata tähän kysymykseen yllä olevalla kaaviolla.
Näkyvä maisema syntyy prosesseissa, jotka käynnistyvät esimerkiksi lainsäädäntöä kehitettäessä tai strategioita sekä kansallisia ja kansainvälisiä sopimuksia laadittaessa. Näissä prosesseissa sovitaan, millaista maisemaa haluamme korostaa ja säilyttää. Myöhemmin tuota yhdessä sovittua maisemaa vaalitaan lupamenettelyissä, lupaehtoja valvottaessa ja myös tutkimuksessa. Tällä tavoin esitetty ja moniin dokumentteihin kirjattu maisema saa virallisen aseman, joka vahvistaa saavuttamaansa asemaa esimerkiksi erityiseksi määriteltyä maisemaa koskevassa tutkimuksessa ja muutoskestävyyden arvioinnissa. Virallistuneen tiedon polulla pyritään yleensä tietoon, joka on mahdollisimman yleispätevää, vertailtavaa, yhteismitallista, yhdenmukaista ja joko todeksi tai epätodeksi arvioitavissa olevaa.
Kätketty maisema syntyy arjessa. Se on omakohtainen, kokemuksiin pohjautuva ja tiiviisti arkeemme kietoutunut. Kätketty maisema on jatkuvassa muutoksessa, sillä maisemakäsitykseemme vaikuttavat kaikki saamamme kokemukset, tekemämme havainnot ja kartuttamamme tiedot. Kätkettyä maisemaa ei välttämättä avata muille, ellei siitä pyydetä kertomaan. Paikallinen tieto on moniäänistä, usein epämääräistä, paikalliseen kulttuuriin sitoutunutta ja yhteismitatonta. Tällä tavoin muodostunut tieto ei täytä virallistuneen tiedon normia tai totuudellisuuden arvioitavuuden vaatimusta, eikä se siihen pyritään. Paikallinen tieto vastaa tarpeeseemme asemoitua meitä ympäröivään maailmaan, ymmärtää sen toimintaa ja sopeutua siihen. Toisinaan kätketyn maiseman sisältämää paikallista tietoa kutsutaan mukaan näkyvän maiseman prosesseihin esimerkiksi osallistamistyössä, ei kuitenkaan johdonmukaisesti.
Tällä selityksellä ei pitkälle pötkitty. Seuraava hankala kysymys ohjaustapaamisessa kuului: Mitä sitten?
Maisemaan liittyvä tieto on moninaista ja moninaisista lähteistä tavoitettavaa. Tieto voi olla luonteeltaan esimerkiksi luonnontieteellistä tai kulttuurista.
Näkyvän maiseman kehikossa tietoa kartutetaan usein tietotarpeen mukaan rajatusta osasta maisemaa. Esimerkiksi ympäristölupamenettelyn yhteydessä hankitaan tietoa lupaa tarvitsevan toimijan mahdollisista vaikutuksista ympäristöön, ja asetetaan rajat, joiden sisällä ympäristöä voi muuttaa sitä kuitenkaan pilaamatta. Hyväksyttävän muutoksen rajat perustuvat vakiintuneiden tutkimusmenetelmien antamaan tietoon. Lupaehtojen noudattamista valvotaan mittaamalla vaikkapa ilman laatua, vesistön ravinnepitoisuuksia tai melun voimakkuutta tapauksesta riippuen. Näin saavutetaan ajan myötä syvällinen, mutta samalla tarkoin rajattu käsitys tietystä osasta maisemaa.
Kätketyn maiseman kehikossa tietoa kartutetaan jatkuvasti, mutta samalla havainnoitavaa aluetta rajaamatta ja sattumanvaraisesti. Tieto kiinnittyy kiinnostuksen kohteena olevaan maiseman osaan, joka yleensä on osa arkiympäristöä. Näin saavutetaan ajan kanssa mahdollisesti syvällinenkin, mutta ennen kaikkea kokonaisvaltaisuutta ja vuorovaikutussuhteiden ymmärrystä tulkitseva käsitys tietystä osasta maisemaa.
Paikallinen tieto avaa uusia näkökulmia maisemaan
Tutkimuksen näkökulmasta paikallinen tieto liittyy paitsi tutkittavana olevan ilmiön parempaan ymmärtämiseen, myös sellaisten tutkimuskysymysten löytämiseen, jotka muutoin saattaisivat jäädä havaitsematta. Näkyvän tiedon kehikossa tutkimuskysymys, luokittelut ja raja-arvot usein asetetaan etukäteen tutkimusta rajattaessa. Tällöin myös se, mikä on tärkeää, tulee ennalta asetetuksi. Kun näkökulmaa haetaan jalkautumalla tutkittavalle alueella, ja pyytämällä paikallisyhteisöä jakamaan omaa ympäristötietoaan, voidaan tavoittaa paikallisesti tärkeitä ja erityisiä tutkimuskysymyksiä.
Maisemaan liittyvän hallinnon, päätöksenteon ja suojelun näkökulmasta paikallinen tieto liittyy tiedolla johtamiseen ja kokonaisvaltaisen maisemakäsityksen tavoittelemiseen.
Kätketty maisema sisältää samaa maiseman osaa koskevaa, mutta erilaista ympäristötietoa, kuin mitä näkyvän maiseman kehikossa sovituilla menetelmillä ja rajauksilla saisimme esille.
Omaan väitöstutkimukseeni sisältyvissä tapaustutkimuksissa paikallisesta tiedosta voitiin erottaa tutkimusaluetta koskevaa luonnontieteellistä, historiallista, sosiaalista ja kulttuurista tietoa. Eri tieteenalojen asiantuntijat voivat hyödyntää tätä erityistä, paikallista tietoa oma alansa tutkimus- ja asiantuntijatyössä. Esimerkiksi luonnontieteellisen tiedon alta voitiin näin hahmottaa Eurajoen kalalajiston muutosta ja saada muistitietoon perustuvia havaintoja sittemmin joesta kadonneesta särkikalalajista, vimpasta.
Humanistinen ympäristöntutkimus ja ajoituksen haaste
Paikallinen tieto, virallistunut tieto ja niiden synnyttämät maisemakäsitykset kohtaavat usein jonkin ympäristöön liittyvän kiistan yhteydessä. Tällöin kiistan kohteena oleva osa maisemaa toimii rajapintana, jonka kautta erilaisia näkökulmia tuodaan esille kehystämällä ne käytettävissä olevalla tiedolla. Kiistassa menestyminen edellyttää liittoutumista toisten toimijjoiden kanssa, jotta omille näkemyksille saadaan riittävää painoarvoa. Kiistelyn esille nostamia erilaisia tietoja on tässä vaiheessa hankalaa enää hyödyntää laajemman maisemakäsityksen muodostamiseksi.
Humanistinen ympäristöntutkimus, jonka kentälle katson oman väitöstutkimukseni kuuluvan, liittyy usein mukaan keskusteluun hieman jälkijunassa. Väitöskirjatyöhöni sisältyvissä tapaustutkimuksissa Eurajokilaaksossa ja Vanhan Rauman maailmanperintökohteessa asiat olivat jo siirtyneet tai siirtymässä eri oikeusasteiden käsiteltäviksi, kun tutkimus käynnistyi. Tutkimustieto ja erityisesti kenttätyövaiheeseen liittyvä dialogi ja sosiaalisen oppimisen prosessi olisivat varmasti hyödyttäneet eri osapuolia enemmän, jos niitä olisi voitu hyödyntää aikaisemmassa vaiheessa.
Lasten ja nuorten parissa tekemäni tutkimus heidän kulttuuriympäristöarvoistaan sen sijaan peilaa tulevaisuutta. Tuloksia voidaan hyödyntää pohdittaessa tämän ikäryhmän osallisuutta omaan arkiympäristöönsä. Toisaalta ne voivat myös ennakoida tulevaisuuden arvoja. Tutkimushetkellä 9-13-vuotiaista informanteista monet olivat vaalikelpoisia ja äänioikeutettuja viime kevään kuntavaaleissa. Ympäristösuhde rakentuu koko elämänkaaren ajan, mutta merkittävät lapsuuden kokemukset muodostavat sille pohjan ainakin ympäristökasvatuksen alalla laajalti viitatun Joy Palmerin mukaan. Vahva kiinnittyminen kulttuuriympäristöön jo elämänkaaren alkutaipaleella varmasti edistää sen hoitoon, suojeluun ja tutkimukseen tarvittavien resurssien puolustamista myöhemmin.
Paikallisen tiedon hyödyntämiseksi päätöksenteossa tarvitaan uudenlaisia vuorovaikutuksellisia menetelmiä, joiden avulla esimerkiksi paikalliset toimijat, päätöksentekijät ja tutkijat voivat samanaikaisesti kohdata toisensa, jakaa hallussaan olevaa tietoa ja luoda erilaisista tiedoista yhteisen voimavaran. Uusia avauksia tarvitaan myös näiden kohtaamisen oikean ajoituksen löytämiseksi, jotta tiedolle rakentuva yhteinen voimavara saadaan käyttöön.
FT Laura Puolamäki väitteli Turun yliopistossa maisemantutkimuksen oppiaineesta vuonna 2020. Puolamäki työskentelee tällä hetkellä maisema-asiantuntija ProAgria Etelä-Suomen/Maa- ja kotitalousnaisten palveluksessa sekä tuntiopettajana Turun yliopistossa maisemantutkimuksen oppiaineessa ja kulttuuri- ja elämysmatkailun sivuaineessa.
Porin Kallon ympäristöä ilmasta. Kuva: Katrina Virtanen 2020
Otteita toimintakertomuksesta 2020
Kalenterivuosi 2020 oli seuran kuudes kokonainen toimintavuosi, jota leimasi koronapandemian aiheuttamat kokoontumiskiellot ja etäkokoukset sekä webinaarit. Vuoden aikana seura toteutti ympäristöministeriön rahoittaman Maisema vesirajassa -hankkeen, jossa selvitettiin Kulttuuriympäristöstrategian toimeenpanon toteutumista vedenalaisen kulttuuriympäristön näkökulmasta. Hankkeen raportti julkaistiin keväällä 2020 ja syksyllä järjestettiin Maisema vesirajassa -webinaari.
Edellisen lisäksi seura myös jatkoi jäsenten rekrytointia keskittyen erityisesti tulemaan tunnetuksi opiskelijoiden keskuudessa sekä pyrki kehittämään viestintäänsä ja lisäämään tunnettavuuttaan muun muassa blogikirjoituksilla. Lisäksi seuralla on edustus Vesimaisemaverkostoa valmistelevassa työryhmässä. Seura edisti vuonna 2020 alansa tieteellistä toimintaa osallistumalla seuraaviin tapahtumiin tai olemalla yksi järjestäjistä yhteistyössä järjestetyissä tapahtumissa:
Puheenjohtaja Helena Lonkila päivitti Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran seurantaraportin vuodelta 2020 Kulttuuriympäristöstrategiantoimeenpanon toteutumisesta ympäristöministeriön toimeksiannosta. Raportissa kuvattiin ja arvioitiin tiiviisti Kulttuuriympäristöstrategian seuraavien toi menpiteiden toteutumista: 1. Tuetaan ja kehitetään ratkaisuja, joilla kulttuuriympäristön hoidon ja kestävän käytön avulla voidaan vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen, 12. Vahvistetaan kulttuuriympäristölähtöistä perustutkintoon tähtäävää ja asiantuntijoiden täydennys koulutusta ja 13. Yleinen tutkimuksen koordinaatio.
Seura oli mukana Owal Group Oy toteuttamassa Kulttuuriympäristöstrategian arvioinnissa. Puheenjohtaja Helena Lonkila osallistui webinaarina toteutettuun Tulevaisuustyöpajaan, jossa testattiin arvioinnin alustavia havaintoja ja johtopäätöksiä.
Seura sai ympäristöministeriöltä rahoituksen Maisema vesirajassa -tilannekatsauksen kokoamista varten ja aihetta koskevan seminaarin toteuttamiseen yhteistyössä hankeryhmän kanssa. Katsaus liittyy Kulttuuriympäristöstrategian toteutumisen arviointiin ja tarkastelee strategian toimeenpanon toteutumista vedenalaisen sekä -rajaisen kulttuuriympäristötiedon näkökulmasta. Tilannekatsauksen pääasiallisina lähteinä ovat olleet Kulttuuriympäristöstrategian toimeenpanosuunnitelmassa mainittujen Museoviraston, Väyläviraston (entinen Liikennevirasto) sekä Metsähallituksen tuottamat tietoaineistot. Selvityksen laati ja seminaarin valmisteli hankeryhmän (puheenjohtaja Tuija Mikkonen) ohjauksessa FM Jouni Mustonen. Helena Lonkila ja Anu Vauramo edustivat seuraa hankeryhmässä.
Seura jatkaa tiivistä yhteistyötä ympäristöministeriön kanssa muun muassa Vesimaisemaverkoston perustamista valmistelevassa työryhmässä. Työryhmän puheenjohtaja on Salla maria Tikkanen museovirastosta ja mukana seurasta ovat Helena Lonkila, Laura Seesmeri ja Anu Vauramo.
Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran ja ympäristöministeriön Maisema vesirajassa –hanke nosti vuonna 2020 esiin vedenalaisen ja –rajaisen kulttuuriympäristön sekä kulttuuriperinnön. Hankkeen aikana havaittiin tarve tuoda yhteen vesimaisemista kiinnostuneita yhteisöjä ja yksilöitä. Tämän vuoksi hankkeen toimijat ovat perustaneet vesimaisemaverkoston. Verkosto tuottaa uusia näkökulmia, avauksia ja hankkeita sekä edistää uuden tiedon muodostumista, sen avoimuutta ja saavutettavuutta. Lue lisää Kulttuuriympäristömme-sivuston uutisesta!
Kulttuuriympäristötutkimuksen seura 