Kulttuurikartoitus- ja suunnitteluaiheinen seminaari Helsingissä 11.-12.6.2026
Laajaan kulttuurin määrittelyyn perustuvaa, osallistuvaa ja poikkialaista kulttuurisuunnittelua ja kulttuurikartoitusta on tehty Suomessa viimeiset kymmenkunta vuotta. Sen rinnalla on toteutettu placemakingiin ja viime vuosina myös transformationaalisuuteen perustuvia prosesseja. Etenkin Ruotsissa ja Kanadassa kulttuurisuunnittelua tehdään aktiivisesti ja sille on omia verkostoja. Sitä motivoi tarve yhteisölliseen tietoon ja yksittäisiä sektorinäkökulmia laajempaan näkemykseen perustuvalle kehittämiselle, johon myös kaupunkiorganisaatio sitoutuu. Usein taustalla on tarve vastata isoihin ja nopeisiin muutoksiin. Kohteet voivat vaihdella yksittäisistä paikkakunnista tai kaupunginosista laajoihin aluekokonaisuuksiin, teemat julkisten tilojen elävöittämisestä kaupunkiluontoon.
Kulttuuriympäristötutkimuksen seura ja Turun yliopiston maisemantutkimus ovat järjestämässä kesäkuun 11. ja 12. päivinä kulttuurikartoitus- ja -suunnitteluaiheisen seminaarin Tieteiden Talolla Helsingissä. Seminaarissa kartoitetaan kulttuurikartoituksen ja kulttuurisuunnittelun nykytilaa Suomessa, Pohjoismaissa ja Euroopassa. Ensimmäisenä päivänä on puheenvuoroja Coimbran ja Galwayn yliopistoista sekä kolmelta pohjoismaiselta kulttuurisuunnittelun pitkän linjan asiantuntijalta. Toisena päivänä esitellään kotimaisia kulttuurisuunnittelu- tai -kartoitusprosesseja, hankkeita ja ideoita. Seminaarin päättää paneeli, aiheena kulttuurikartoituksen ja kulttuurisuunnittelun uudistamistarve ja uudet sovellusalueet. Tarkempi ohjelma, otsikot ja lisätaustaa löytyy oheisesta ohjelmasta. Seminaari on kansainvälinen.
Maksuttomaan tapahtumaan voi ilmoittautua oheisesta linkistä, jonka kautta voi myös tarjota lyhyttä (max 15 min) esitystä omasta teemaan liittyvästä tutkimuksesta tai käytännön kokemuksista. Pyydämme ilmoittautumaan viimeistään 30.4.
Tervetuloa Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran vuosikokoukseen, joka pidetään maanantaina 20.4.2026 klo 17.00! Etäkokous, osallistumislinkin saat ilmoittautumalla osoitteeseen kulttuuriymparistotutkimus(at)gmail.com
Aloitamme kokousesitelmällä, jonka pitää väitöskirjatutkija Veera Ojala aiheesta ”Tšernobylin ja Fukushiman perintö: digitaalinen osallistujakulttuuri antroposeenin kuvittajana”.
Veera Ojala on väitöskirjatutkija Turun yliopiston kulttuuriperinnön oppiaineessa. Hänen tutkimuksensa keskittyy ydinvoiman kulttuuriperintöön ja visuaaliseen kulttuuriin, erityisesti visuaalisiin tutkimusmenetelmiin ja osallistavaan kulttuuriin. Ojalan väitöskirjatutkimus tarkastelee radioaktiivisten maisemien kulttuurista rakentumista Tšernobylin ja Fukushiman katastrofialueilla laadullisten haastattelujen sekä osallistujien tuottamien valokuvien avulla. Analysoimalla valikoituja representaatioita ja narratiiveja epävirallisista näkökulmista tutkimus selvittää, miten nykyisen digitaalisen osallistavan kulttuurin toimijat tulkitsevat ydinvoimaan ja sen menneisyyteen liittyviä kysymyksiä. Työ korostaa visuaalisen median ja osallistavien käytäntöjen merkitystä siinä, miten yleisöt muodostavat käsityksiä saastuneista ja radioaktiivisista ympäristöistä.
Kuvat: Veera Ojala
Kokousesitelmän jälkeen vuosikokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat:
1. Kokouksen avaaminen 2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa 3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys 5. Esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja toiminnantarkastajan lausunto 6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille 7. Muut esille tulevat asiat 8. Kokouksen päättäminen
Elämme parhaillaan fossiilisista polttoaineista irtaantumisen tuottaman energiasiirtymän keskellä. Käynnissä oleva energiasiirtymä pyrkii turvaamaan Suomen energiaomavaraisuuden uusiutuvalla energialla, täyttäen samalla kansainväliset ja kansalliset ilmastositoumuksemme. Fossiiliset polttoaineet korvaavaa siirtymää kutsutaan vihreäksi siirtymäksi, jossa tuulesta ja auringosta voimansa saavien energiamuotojen katsotaan olevan päästötöntä ja uusiutuvaa energiaa.
Edelliset, laajamittaiset energiasiirtymät käynnistyivät 1940-luvulla ja 1970-luvulla. 1940-luvulla energiasiirtymään pakotti jatkosodan aikainen energiapula. Teollisuus tarvitsi vakaata ja kotimaista energianlähdettä pystyäkseen toimimaan haastavissa olosuhteissa, ja katseet käännettiin soille. Turve on ainoa kotimainen, fossiiliseksi luokiteltu energianlähteemme. 1960-luvulle tultaessa edullinen öljy alkoi syrjäyttää muita polttoaineita energiantuotannossa, ja turvetuotanto hiipui. Jom Kippur -sodan synnyttämä öljykriisi muutti tilanteen 1970-luvun alussa. Energiaomavaraisuudesta huolehtiminen nousi jälleen merkittäväksi huoltovarmuustekijäksi 1940-luvun tapaan, ja kotimainen energiantuotanto päätettiin jo toisen kerran varmistaa polttoturpeen avulla.
Vihreän siirtymän voidaan katsoa käynnistyneen viimeistään Suomen allekirjoitettua Pariisin sopimuksen vuonna 2015. Siirtymä vauhdittui jo Marinin hallituksen kaudella asetettujen ilmastotavoitteiden myötä, ja viimeisin tuuppaus tapahtui helmikuussa 2022 Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Fossiilisista polttoaineista irtautuminen muodostui osaksi huoltovarmuutta.
Käynnissä oleva energiasiirtymä laajentaa energiamaiseman suomailta metsiin, viljelysmaalle ja merelle. Uusiutuvan energian tuotanto tarvitsee runsaasti maa-alaa, eikä sitä ole saatavilla rakennetussa ympäristössä. Viljelysmaan muuttamista esimerkiksi aurinkovoimalaksi vierastetaan, vaikka aurinkovoiman tuotannosta luvataan korkeampaa tuottoa kuin ruuantuotannosta. Sen vuoksi energiasiirtymän suurin maisemavaikutus kohdistunee metsämaahan (tuulivoiman osalta myös merelle). Metsien maanomistus on yhtä sirpaleinen kuin suomaidenkin. Metsien uudenlainen monikäyttö koskettaakin monia maanomistajia metsien muiden käyttäjien ohella.
Turvetuotannon jälkiteollinen maisema voi muistuttaa luonnontilaista suolampea. Kuva: Laura Puolamäki
Energiamaiseman myötä syntyneelle kulttuuriympäristölle tyypillistä on kerrostuneisuus. Halkoihin perustuvan energiantuotannon jäljiltä maisemasta löytyy edelleen savottapaikkoja ja halkosatamia. Vesivoiman tuotantoa varten tehdyt patorakenteet ja voimalaitokset ovat osin jo suojeltua kulttuuriympäristöämme, jota myös puretaan virtavesikunnostusten yhteydessä.
Teollinen turvetuotanto on synnyttänyt suoluonnon keskelle teollisuusmaisemaa, johon liittyy sekä rakennusperintöä ja tuotantoa tukevia rakenteita. Nämä alueet ovat osin muuttuneet jälkiteolliseksi maisemaksi esimerkiksi metsityksen, viljelyskäytön ja ennallistamisen myötä. Vihreän siirtymän vuoksi turvetuotannon teollisuusmaisema saattaa siirtyä jälkiteollisen vaiheen sijaan uusteolliseen vaiheeseen aurinkovoimaloiden ja tuulipuistojen rakentamisen myötä.
Energiamaisemien kulttuuriympäristö on siis yhtä kerroksellista ja monimuotoista kuin muukin kulttuuriympäristö. Viimeisimpiä energiasiirtymiä yhdistää niiden toteuttamisen taustalla oleva, kansainvälisestä politiikasta johtuva kiire. Kiireen keskellä huomio kiinnittyy käynnissä olevan prosessin vauhdissa pitämiseen. Ilmiön vaikutuksia maisemaan, ekosysteemeihin ja paikallisyhteisöihin ei ehditä havainnoida ja arvioida. Tässä kohdassa kulttuuriympäristön tutkimuksella onkin oma, tärkeä tehtävänsä. Lokakuussa 2025 järjestämämme Vihreä siirtymä ja kulttuuriympäristöt -niminen seminaari oli oivallinen yhteislähtö tehtävän kimppuun. Ilmiön tuottamaa muutosta tarkasteltiin päivän aikana monista näkökulmista. Toivomme keskustelun pysyvän yllä, ja koitamme omalta osaltamme edistää sitä esimerkiksi tämän seuran blogisarjan avulla. Esitämmekin nyt avoimen kutsun sekä seuran jäsenille että muille aihetta pohdiskeleville: osallistukaa keskusteluun lähettämällä kirjoituksenne seuralle julkaistavaksi.
Laura Puolamäki, FT, maisemantutkija
Kirjoittaja toimii Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran puheenjohtajana.
Miltä teillä liikkuminen tuntuu, kuulostaa, näyttää tai maistuu eri vuodenaikoina tai eri vuorokauden aikoina? Turun yliopiston karttapohjaisessa kyselyssä selvitetään tämän päivän kokemuksia ja muistoja Suomen historiallisilla teillä liikkumisesta.
Miten vanhat tiet koetaan ja mitä muistorikkaita paikkoja niihin liittyy?
Suomessa keskiajalla maantiet olivat ratsupolkuja 1500-luvulle saakka ja 1600-luvun lopusta lähtien osin vaunukelpoisia kärrypolkuja. Tärkeimpiä käyttäjäryhmiä olivat hallintovirkamiehet ja sotilaat, sillä talonpoikaiskauppa oli keskittynyt vesi- ja talviteille.
Keskiajalla muodostui Suomen maantieverkoston perusta ja tielinjaukset ovat suurilta osin yhä olemassa. Ne voivat olla osa tuttua kotiseutuamme tiedostimme sitä tai emme. Miten hyvin historialliset tiet tunnetaan ja minkälaisia kokemuksia ja muistoja niihin liitetään? Ovatko ne nykyihmisille tuttuja kotiseututeitä tai arkisia läpikulkureittejä? Mennäänkö vanhoille teille varta vasten harrastamaan yksin tai porukassa, nauttimaan maisemista tai aistimaan menneitä aikoja?
Liikenne koneellistui 1800-luvulle tultaessa teollistumisen myötä, kun raide- ja autoliikenne takasi säännölliset ja nopeat toimitusketjut. Aistikokemusten koettiin katoavan, kun hajut, äänet ja muut aistielämykset eivät enää olleet osa matkustamista junassa tai autossa istuessa. Kasvaneiden nopeuksien myötä maisemia myös ehdittiin nähdä enemmän, mutta ohikiitävistä kuvasarjoista ei ehditty erottaa yksityiskohtia enää kuten aikaisemmin.
Nykyaikana olemme tottuneet yhä nopeampiin vaihtuviin maisemiin. Miten hyvin aistit ylipäänsä voivat olla valppaina, kun matkaa tehdään modernissa äänieristetyssä autossa näkymien vilistäessä silmissä? Vaatiiko luontokokemus tai aistirikas matkanteko polkupyörän, hevosen tai sen, että matkaa taitetaan kävellen?
Karttakysely Suomen historiallisista teistä käynnissä
Edellä esittämiäni pohdintoja selvitän Suomen historialliset tiet -kyselyllä, joka on parhaillaan käynnissä näin vuodenvaihteessa 2025-2026. Kaipaan vastauksia koko Suomen laajuisesti ihan kaikilta, jotka haluavat kertoa omista kokemuksistaan ja -muistoistaan. Kysely on helposti lähestyttävä ja siinä on monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä. Oman tienpätkän tai paikan voi myös merkitä kartalle, mistä haluaa kertoa tarkemmin.
Sä oot keskellä sitä luontoo. Siis kyllähän sä kävellenkin oot, mut hevosen selässä oot vähän korkeemmalla ja näet erilailla. Siinä tulee se hevosen liike, sä teet koko ajan sen kanssa yhteistyötä. Itselle kaikki metsän tuoksut ja linnunlaulu on vahvempi kokemus siten. Näin kertoi 43-vuotias nainen kokemuksistaan vanhoilla teillä kulkemisesta, kun haastattelin häntä kyselyn suunnittelua varten.
Kuvassa on ote Suomen historialliset tiet -kyselystä ja siinä näkyy Suomen keskiajan ja uuden ajan alun tiet kartalla. Vihreällä merkityt tiet ovat Hämeen härkätie, Suuri Rantatie ja Pohjanlahden rantatie, joista voit kertoa kokemuksia ja muistoja. Halutessasi voit kertoa vapaasti myös muista mustilla merkityistä vanhoista teistä.
Suomen historialliset tiet -kysely on osa väitöskirjatutkimustani, jossa tutkin kokemuksellisen paikkatiedon menetelmän käyttöä. Sitä käytetään tyypillisesti kokemusten, muistojen, tuntemusten ja aistimusten tutkimiseen. Siinä paikkatietoon yhdistetään perinteisin kenttätyömenetelmin kerättyjä haastatteluaineistoja, muistitietoa, kuvia, mentaalisia karttoja tai muita tutkimusaineistoja. Viabundus Map -tietokanta ja karttaliittymä julkaistu
Kysely pohjautuu Viabundus Suomi 1350-1650 -hankkeen tutkimusaineistoon, missä työskentelin vuosina 2023-2025 Koneen Säätiön rahoituksella. Kokosimme Suomen keskiaikaiset ja varhaismodernit maantiet ja teiden varsilla olevat etappipaikat tietokannaksi ja karttajulkaisuksi. Julkaisu on osa eurooppalaista Viabundus Map -tietokantaa. Sen avulla voi tutkia liikkumista ja logistiikkaa esimodernin Suomen alueella ja se soveltuu myös historia-alojen ja kulttuuriperinnön ammattilaisten työkaluksi sekä kaikkien historiasta kiinnostuneiden käytettäväksi.
Hyödynsin hankkeessa piirtämiäni tielinjoja kyselyssä. Tutkimukseni valmistuttua tietokantaan lisätään päivityksissä myös kokemuksellista muistitietoa historiallisilla teillä liikkumisesta. Suomi on hankemaista ensimmäinen, joka tuo myös kokemuksellista tietoa tietokantaan ja kartalle, joten teen tältä osin pioneerimäistä työtä. Turun yliopiston kysely toteutetaan yhteistyössä Viabunduksen ja Postimuseon kanssa.
Kirjoittaja on FM, Turun yliopiston väitöskirjatutkija maisemantutkimuksessa, asiantuntijuusalueinaan paikkatieto, maisemahistoria ja kokemuksellisuuden tutkimus. Hän työskenteli Viabundus Suomi 1350-1650 -hankkeessa vuosina 2023-2025, ja hän on myös toiminut Kulttuuriympäristötutkimuksen sihteerinä vuodesta 2019.
Kirjoitus on julkaistu myös Kotiseutuliiton Kotiseutublogissa 18.12.2025
Kutsumme kaikki jäsenet ja jäsenyydestä kiinnostuneet Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran syyskokoukseen, joka pidetään maanantaina 8.12.2025 klo 17.00 alkaen. Tervetuloa!
Ennen kokousta FT Chenru Xue pitää kokousesitelmän ”An alternative epistemology to representational approaches in landscape studies, and the future of psychoanalytic geography” pohjautuen hänen väitöskirjatutkimukseensa, jossa selvitetään miten käsityksemme arktisesta alueesta muodostuvat. Miksi näemme arktisen alueen edelleen samalla tavalla, vaikka sen todellisuus on muuttumassa.
Kokousesitelmän jälkeen syyskokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat:
1. Kokouksen avaaminen 2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa 3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys 5. Toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä jäsenmaksu kalenterivuodelle 2026 6. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet 7. Valitaan toiminnantarkastaja ja varatoiminnantarkastaja 8. Muut esille tulevat asiat 9. Kokouksen päättäminen
Laura Tuominen ja Timo Kantonen Museovirastosta puhuivat vihreän energian vaikutuksista kulttuurimaisemaan ja niiden arvioinnista. Kuva: Katrina Virtanen
Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran järjestämässä Vihreä siirtymä ja kulttuuriympäristöt -seminaarissa oltiin ajankohtaisten aiheiden äärellä 23.10.2025 Helsingissä Tieteiden talolla. Seura kiittää kaikkia puhujia ja osallistuneita! Paljon kysytyt seminaariesitykset löytyvät kirjoituksen lopusta.
Sähköistyvä yhteiskunta ja sen rinnalla kulkevat ilmastotavoitteet muuttavat merkittävällä tavalla kulttuuriympäristöämme, ja tuottavat uudenlaista kulttuuriperintöä. Käynnissä olevaa muutosta tarkasteltiin monista näkökulmista seminaaripäivän aikana. Aihe on ilmeisen kiinnostava, sillä tilaisuus keräsi Tieteiden talolle noin 50 osallistujaa ja etäyhteyden kautta kuulijoita ilmoittautui mukaan yli 70.
Vihreän siirtymän vaikutukset kulttuuriympäristöön konkretisoituivat jo seminaaripäivän käynnistäneen Hanna Paulomäen esityksen aikana. Paulomäen mukaan tiedossa oleva tulevaisuuden energiankulutus tarvitsee noin 25 neliökilometriä maata, jotta sen tarvitsema energia voidaan tuottaa tuulen ja auringon avulla. Siis vihreästi. Tulevan energiamaiseman pinta-ala voikin olla samansuuruinen kuin nyt käytössä olevan maatalousmaan pinta-ala.
Lopulta vaikutukset paikallistuvat lähiympäristöön siellä missä tuuli- ja aurinkoenergiaa tuotetaan ja siirretään. Iin kunta on vihreän siirtymän edelläkävijöitä, ja omaa sen ansiosta kokemusta energiantuotannon, paikallisyhteisön ja elinympäristöjen yhteensovittamisesta. Ii on tehnyt strategisen päätöksen olla viemättä energiahankkeita erämaisille alueille. Kunnanjohtaja Marjukka Mannisen mukaan sähköä on reilua tuottaa siellä, missä sitä kulutetaan, eli rakennetuilla alueilla ja niiden läheisyydessä.
Muutosta koitetaan ohjata muun muassa alueidenkäyttölakia uudistamalla. Valtionhallinnon ohella uudet haasteet koskettavat alueellisia vastuumuseoita, joiden tehtävänä on arvioida energiahankkeiden paikallisia vaikutuksia arkeologiseen perintöön ja rakennettuun ympäristöön. Toisaalta vihreän energian tuotanto ja sen teknologia synnyttää uudenlaista ympäristöä, jonka osia kenties halutaan suojella tulevaisuudessa. Maunu Häyrynen muistutti tästä päätöspuheenvuorossaan, ja otti samalla esimerkiksi aiemmin huonona ympäristönä pidettyjen lähiöiden ja vesivoimaloiden suojelukeskustelun.
Ennen kaikkea muutoksen arvioidaan kohdistuvan maaseudun maisemaan. Tällä hetkellä käynnissä oleva maaseudun vihreä teollistuminen näyttää suurelta, mutta aikaisemmin maaseutua muokannut ja nyt jo rakennemuutokseksi tunnistettu muutosvaihe muokkasi sitä Anna Sivulan arvion mukaan vielä enemmän.
Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen myötä maisemaa arvioidaan entistä enemmän prosessina. Vihreä siirtymä ja kulttuuriympäristöt sekä niiden muutos ovat osa tätä prosessia, joka etenee joka tapauksessa. Seminaarin esitykset antavat hyvän läpileikkauksen siitä, miten maiseman kehitysprosessia voidaan arvioida, ennakoida ja ohjata. Samaisen maisemayleissopimuksen mukaan maisema on ”alue sellaisena kuin ihmiset sen hahmottavat”. Sen vuoksi keskustelua vihreän siirtymän maisemavaikutuksista on syytä pitää yllä. Hyväksyttävän muutoksen rajat kun voitaneen hahmottaa vain neuvottelemalla niistä eri osapuolten kesken.
Laura Puolamäki, Turun yliopisto Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran hallituksen jäsen
Vihreä siirtymä muuttaa kulttuuriympäristöjä – asiantuntijaseminaari Helsingissä
Kulttuuriympäristötutkimuksen seura ry järjestää 23. lokakuuta 2025 Tieteiden talossa seminaarin ”Vihreä siirtymä ja kulttuuriympäristöt”, jossa tarkastellaan uusien energiatuotannon muotojen vaikutuksia kulttuuriympäristöihin.
Vihreä siirtymä tuo mukanaan merkittäviä muutoksia suomalaiseen maisemaan. Tuulipuistot ja aurinkovoimalakentät vaativat paljon tilaa ja levittäytyvät alueille, jotka ovat aiemmin olleet metsätalouden, maatalouden, merenkulun ja kalastuksen käytössä. Muutos koskettaa sekä aineellista että aineetonta kulttuuriympäristöä.
Fyysisten muutosten lisäksi vihreä siirtymä muuttaa kulttuuriympäristön kokemisen ja kulttuuriympäristössä liikkumisen tapoja. Toisaalta uudenlainen energiamaisema luo kulttuuriympäristöön oman kerrostumansa, jota saatetaan aikanaan haluta suojella.
Laaja asiantuntijajoukko käsittelee aihetta monesta näkökulmasta
Seminaarissa tarkastellaan käynnissä olevaa muutosta monipuolisesti eri toimijoiden ja tieteenalojen näkökulmista, jotta nopeasti etenevä ilmiö voidaan hahmottaa kokonaisvaltaisemmin. Ohjelmassa yhdistyvät käytännön kokemukset, tutkimustieto ja hallinnolliset näkökulmat.
Seminaarissa kuullaan puheenvuoroja muun muassa LUT-yliopistosta, Iin kunnasta, Turun kaupunginmuseosta ja Ympäristöministeriöstä sekä Museoviraston ja Turun yliopiston edustajilta. Ohjelma käsittelee aihetta kuntien maankäytön suunnittelusta arkeologiseen kulttuuriperintöön ja merialueiden energiamaisemasta jälkiteollisiin kulttuuriperintöprosesseihin. Monialaisuus auttaa ymmärtämään vihreän siirtymän vaikutusten laaja-alaisuutta ja monimutkaisuutta.
Ohjelma
Aamupäivän osuuden puheenjohtajana Ilona Hankonen 10.00 Tilaisuuden avaus, Laura Puolamäki, Turun yliopisto 10.10 Hanna Paulomäki, LUT / Sähköistyvä yhteiskunta ja uusiutuvan energian maankäyttö – reunaehtoja ja mahdollisuuksia. 10.40 Marjukka Manninen, Iin kunta / vihreä siirtymä ja maankäyttö kunnissa (otsikko täsmentyy) 11.10 Sanna Saunaluoma, Turun kaupunginmuseo / Arkeologinen kulttuuriperintö ja energiamaisema 11.40 Sanna Jylhä, Ympäristöministeriö / Ajankohtaista alueidenkäyttölain uudistuksesta
12.00-12.50 Lounastauko (omakustanteinen)
Iltapäivän osuuden puheenjohtajana Helena Lonkila 12.50 Laura Tuominen ja Timo Kantonen, Museovirasto / Vihreän energian vaikutukset kulttuurimaisemaan ja niiden arviointi 13.50 Anna Sivula, Turun yliopisto / Jälkiteolliset kulttuuriperintöprosessit 14.20 Martina Reinikainen, Ympäristöministeriö / Euroopan neuvoston maisemayleissopimus 25 vuotta ja muuta ajankohtaista Ympäristöministeriöstä 14.40 Maunu Häyrynen, Turun yliopisto / Yhteenveto, päätöspuheenvuoro
Osallistuminen
Ilmoittaudu seminaariin 21.10.2025 mennessä tästä linkistä.
Seminaariin on vapaa pääsy. Järjestäjät toivovat osallistumista paikan päällä, mutta tarjoavat myös etäosallistumismahdollisuuden. Etäosallistujille lähetetään osallistumislinkki päivää ennen seminaaria. Tilaisuutta ei tallenneta.
Aika: 23.10.2025, kello 10.00–15.00 Paikka: Tieteiden talo, Helsinki Järjestäjä: Kulttuuriympäristötutkimuksen seura ry Osallistuminen: Vapaa pääsy, ilmoittautuminen 21.10.2025 mennessä https://forms.gle/evifDpAqAXJt1Hjk6
Korouomalta heinäkuussa 2024. Kuva: Katrina Virtanen
Tervetuloa Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran vuosikokoukseen, joka pidetään keskiviikkona 23.4.2025 klo 17.00! Etäkokous, osallistumislinkin saat ilmoittautumalla osoitteeseen kulttuuriymparistotutkimus(@)gmail.com
Aloitamme kokousesitelmällä, jonka pitää TkT Leena Lahdenvesi-Korhonen aiheesta ”Kuntien kulttuuriympäristöohjelmien potentiaali”.
Lahdenvesi-Korhonen on tutkinut kuntien kulttuuriympäristöohjelmien prosesseja, ohjelmien tuottamaa maisematietoa ja ohjelmien kytköstä elinkeinotoimintaan työssään ”Kohtaamista odottamassa – kuntien kulttuuriympäristöohjelmat maisematiedon, osallisuuden ja elinkeinotoiminnan näkökulmasta.” Yli 20 vuotta kestäneen ohjelmaseurannan ja -työkalujen kehittämisen tulos, arkkitehtuuri-, maisema- ja kaupunkitutkimuksen alan väitöskirja, tarkastettiin Aalto-yliopistossa Kalevalan päivänä 28.2.2025.
Kokousesitelmän jälkeen vuosikokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat:
1. Kokouksen avaaminen 2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa 3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys 5. Esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja toiminnantarkastajan lausunto 6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille 7. Muut esille tulevat asiat 8. Kokouksen päättäminen
Tervetuloa Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran syyskokoukseen, joka pidetään torstaina 19.12.2024 klo 17.00 alkaen (Teams)! Ilmoittaudu kokoukseen osallistumislinkin saadaksesi: kulttuuriymparistotutkimus@gmail.com
Aloitamme kokousesitelmällä, jonka pitää FT Reetta Nousiainen aiheesta ”Rakennussuojelun tulevaisuus?”. Nousiaisen esitys pohjautuu hänen väitöstutkimukseensa, joka käsitteli rakennetun kulttuuriympäristön vaalimistavoitteiden ja käytännön toteutumisen ristiriitaisuutta nyky-Suomessa. Lainsäädännön ja hallinnon uudistuksissa tarvitaan keskustelua myös suojelun tulevaisuudesta.
Kokousesitelmän jälkeen syyskokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat:
1. Kokouksen avaaminen 2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa 3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys 5. Toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä jäsenmaksu kalenterivuodelle 2025 6. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet 7. Valitaan toiminnantarkastaja ja varatoiminnantarkastaja 8. Muut esille tulevat asiat 9. Kokouksen päättäminen
Kansallinen Vesimaisemaverkosto järjestää seminaarin yhdessä Kokkolan kaupungin ja K.H. Renlundin museon kanssa. Tervetuloa kuulemaan, keskustelemaan sekä jakamaan tietoisuutta vesimaisemista ja vedenrajaisesta ympäristöstä. Tiistain 17.9. seminaaripäivä tarkastelee erityisesti Pohjalahden maankohoamisrannikon muuttuvaa maisemaa ja ajankohtaista vesimaisemakeskustelua. Retkipäivä 18.9.2024 suuntautuu Kokkolan merellisiin maisemiin.
Seminaaripäivän kahvituksen tarjoaa Kokkolan kaupunki, lounas on omakustanteinen. Retkipäivä on kokonaisuudessaan omakustanteinen.
Vesimaisemaverkostoon kuuluvat Jyväskylän yliopisto, Kulttuuriympäristötutkimuksen Seura, K.H. Renlundin museo, Maa- ja kotitalousnaiset, maa- ja metsätalousministeriö, Metsähallitus, Museovirasto, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Suomen ympäristökeskus, Turun yliopisto, Väylävirasto sekä ympäristöministeriö.
Pyydämme ilmoittautumaan seminaariin viimeistään 6.9.2024
Kulttuuriympäristötutkimuksen seura 