Miltä teillä liikkuminen tuntuu, kuulostaa, näyttää tai maistuu eri vuodenaikoina tai eri vuorokauden aikoina? Turun yliopiston karttapohjaisessa kyselyssä selvitetään tämän päivän kokemuksia ja muistoja Suomen historiallisilla teillä liikkumisesta.

Miten vanhat tiet koetaan ja mitä muistorikkaita paikkoja niihin liittyy?

Suomessa keskiajalla maantiet olivat ratsupolkuja 1500-luvulle saakka ja 1600-luvun lopusta lähtien osin vaunukelpoisia kärrypolkuja. Tärkeimpiä käyttäjäryhmiä olivat hallintovirkamiehet ja sotilaat, sillä talonpoikaiskauppa oli keskittynyt vesi- ja talviteille.

Keskiajalla muodostui Suomen maantieverkoston perusta ja tielinjaukset ovat suurilta osin yhä olemassa. Ne voivat olla osa tuttua kotiseutuamme tiedostimme sitä tai emme. Miten hyvin historialliset tiet tunnetaan ja minkälaisia kokemuksia ja muistoja niihin liitetään? Ovatko ne nykyihmisille tuttuja kotiseututeitä tai arkisia läpikulkureittejä? Mennäänkö vanhoille teille varta vasten harrastamaan yksin tai porukassa, nauttimaan maisemista tai aistimaan menneitä aikoja?

Liikenne koneellistui 1800-luvulle tultaessa teollistumisen myötä, kun raide- ja autoliikenne takasi säännölliset ja nopeat toimitusketjut. Aistikokemusten koettiin katoavan, kun hajut, äänet ja muut aistielämykset eivät enää olleet osa matkustamista junassa tai autossa istuessa. Kasvaneiden nopeuksien myötä maisemia myös ehdittiin nähdä enemmän, mutta ohikiitävistä kuvasarjoista ei ehditty erottaa yksityiskohtia enää kuten aikaisemmin.

Nykyaikana olemme tottuneet yhä nopeampiin vaihtuviin maisemiin. Miten hyvin aistit ylipäänsä voivat olla valppaina, kun matkaa tehdään modernissa äänieristetyssä autossa näkymien vilistäessä silmissä? Vaatiiko luontokokemus tai aistirikas matkanteko polkupyörän, hevosen tai sen, että matkaa taitetaan kävellen?

Karttakysely Suomen historiallisista teistä käynnissä

Edellä esittämiäni pohdintoja selvitän Suomen historialliset tiet -kyselyllä, joka on parhaillaan käynnissä näin vuodenvaihteessa 2025-2026. Kaipaan vastauksia koko Suomen laajuisesti ihan kaikilta, jotka haluavat kertoa omista kokemuksistaan ja -muistoistaan. Kysely on helposti lähestyttävä ja siinä on monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä. Oman tienpätkän tai paikan voi myös merkitä kartalle, mistä haluaa kertoa tarkemmin.

Sä oot keskellä sitä luontoo. Siis kyllähän sä kävellenkin oot, mut hevosen selässä oot vähän korkeemmalla ja näet erilailla. Siinä tulee se hevosen liike, sä teet koko ajan sen kanssa yhteistyötä. Itselle kaikki metsän tuoksut ja linnunlaulu on vahvempi kokemus siten. Näin kertoi 43-vuotias nainen kokemuksistaan vanhoilla teillä kulkemisesta, kun haastattelin häntä kyselyn suunnittelua varten.

Kuvassa on ote Suomen historialliset tiet -kyselystä ja siinä näkyy Suomen keskiajan ja uuden ajan alun tiet kartalla. Vihreällä merkityt tiet ovat Hämeen härkätie, Suuri Rantatie ja Pohjanlahden rantatie, joista voit kertoa kokemuksia ja muistoja. Halutessasi voit kertoa vapaasti myös muista mustilla merkityistä vanhoista teistä.

Suomen historialliset tiet -kysely on osa väitöskirjatutkimustani, jossa tutkin kokemuksellisen paikkatiedon menetelmän käyttöä. Sitä käytetään tyypillisesti kokemusten, muistojen, tuntemusten ja aistimusten tutkimiseen. Siinä paikkatietoon yhdistetään perinteisin kenttätyömenetelmin kerättyjä haastatteluaineistoja, muistitietoa, kuvia, mentaalisia karttoja tai muita tutkimusaineistoja.

Viabundus Map -tietokanta ja karttaliittymä julkaistu

Kysely pohjautuu Viabundus Suomi 1350-1650 -hankkeen tutkimusaineistoon, missä työskentelin vuosina 2023-2025 Koneen Säätiön rahoituksella. Kokosimme Suomen keskiaikaiset ja varhaismodernit maantiet ja teiden varsilla olevat etappipaikat tietokannaksi ja karttajulkaisuksi. Julkaisu on osa eurooppalaista Viabundus Map -tietokantaa. Sen avulla voi tutkia liikkumista ja logistiikkaa esimodernin Suomen alueella ja se soveltuu myös historia-alojen ja kulttuuriperinnön ammattilaisten työkaluksi sekä kaikkien historiasta kiinnostuneiden käytettäväksi.

Hyödynsin hankkeessa piirtämiäni tielinjoja kyselyssä. Tutkimukseni valmistuttua tietokantaan lisätään päivityksissä myös kokemuksellista muistitietoa historiallisilla teillä liikkumisesta. Suomi on hankemaista ensimmäinen, joka tuo myös kokemuksellista tietoa tietokantaan ja kartalle, joten teen tältä osin pioneerimäistä työtä. Turun yliopiston kysely toteutetaan yhteistyössä Viabunduksen ja Postimuseon kanssa.

Suomen historialliset tiet -kysely
Viabundus Map

Katrina Virtanen

Kirjoittaja on FM, Turun yliopiston väitöskirjatutkija maisemantutkimuksessa, asiantuntijuusalueinaan paikkatieto, maisemahistoria ja kokemuksellisuuden tutkimus. Hän työskenteli Viabundus Suomi 1350-1650 -hankkeessa vuosina 2023-2025, ja hän on myös toiminut Kulttuuriympäristötutkimuksen sihteerinä vuodesta 2019.

Kirjoitus on julkaistu myös Kotiseutuliiton Kotiseutublogissa 18.12.2025

Kutsumme kaikki jäsenet ja jäsenyydestä kiinnostuneet Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran syyskokoukseen, joka pidetään maanantaina 8.12.2025 klo 17.00 alkaen. Tervetuloa!

Ennen kokousta FT Chenru Xue pitää kokousesitelmän ”An alternative epistemology to representational approaches in landscape studies, and the future of psychoanalytic geography” pohjautuen hänen väitöskirjatutkimukseensa, jossa selvitetään miten käsityksemme arktisesta alueesta muodostuvat. Miksi näemme arktisen alueen edelleen samalla tavalla, vaikka sen todellisuus on muuttumassa.

Etäosallistuminen, ilmoittautumiset: kulttuuriymparistotutkimus@gmail.com
Facebook-tapahtuma

Kokousesitelmän jälkeen syyskokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat:

1. Kokouksen avaaminen
2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa
3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys
5. Toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä jäsenmaksu kalenterivuodelle 2026
6. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet
7. Valitaan toiminnantarkastaja ja varatoiminnantarkastaja
8. Muut esille tulevat asiat
9. Kokouksen päättäminen

Lämpimästi tervetuloa!

Kulttuuriympäristötutkimuksen seura

Laura Tuominen ja Timo Kantonen Museovirastosta puhuivat vihreän energian vaikutuksista kulttuurimaisemaan ja niiden arvioinnista. Kuva: Katrina Virtanen

Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran järjestämässä Vihreä siirtymä ja kulttuuriympäristöt -seminaarissa oltiin ajankohtaisten aiheiden äärellä 23.10.2025 Helsingissä Tieteiden talolla. Seura kiittää kaikkia puhujia ja osallistuneita! Paljon kysytyt seminaariesitykset löytyvät kirjoituksen lopusta.

Sähköistyvä yhteiskunta ja sen rinnalla kulkevat ilmastotavoitteet muuttavat merkittävällä tavalla kulttuuriympäristöämme, ja tuottavat uudenlaista kulttuuriperintöä. Käynnissä olevaa muutosta tarkasteltiin monista näkökulmista seminaaripäivän aikana. Aihe on ilmeisen kiinnostava, sillä tilaisuus keräsi Tieteiden talolle noin 50 osallistujaa ja etäyhteyden kautta kuulijoita ilmoittautui mukaan yli 70.

Vihreän siirtymän vaikutukset kulttuuriympäristöön konkretisoituivat jo seminaaripäivän käynnistäneen Hanna Paulomäen esityksen aikana. Paulomäen mukaan tiedossa oleva tulevaisuuden energiankulutus tarvitsee noin 25 neliökilometriä maata, jotta sen tarvitsema energia voidaan tuottaa tuulen ja auringon avulla. Siis vihreästi. Tulevan energiamaiseman pinta-ala voikin olla samansuuruinen kuin nyt käytössä olevan maatalousmaan pinta-ala.

Lopulta vaikutukset paikallistuvat lähiympäristöön siellä missä tuuli- ja aurinkoenergiaa tuotetaan ja siirretään. Iin kunta on vihreän siirtymän edelläkävijöitä, ja omaa sen ansiosta kokemusta energiantuotannon, paikallisyhteisön ja elinympäristöjen yhteensovittamisesta. Ii on tehnyt strategisen päätöksen olla viemättä energiahankkeita erämaisille alueille. Kunnanjohtaja Marjukka Mannisen mukaan sähköä on reilua tuottaa siellä, missä sitä kulutetaan, eli rakennetuilla alueilla ja niiden läheisyydessä.

Muutosta koitetaan ohjata muun muassa alueidenkäyttölakia uudistamalla. Valtionhallinnon ohella uudet haasteet koskettavat alueellisia vastuumuseoita, joiden tehtävänä on arvioida energiahankkeiden paikallisia vaikutuksia arkeologiseen perintöön ja rakennettuun ympäristöön. Toisaalta vihreän energian tuotanto ja sen teknologia synnyttää uudenlaista ympäristöä, jonka osia kenties halutaan suojella tulevaisuudessa. Maunu Häyrynen muistutti tästä päätöspuheenvuorossaan, ja otti samalla esimerkiksi aiemmin huonona ympäristönä pidettyjen lähiöiden ja vesivoimaloiden suojelukeskustelun.

Ennen kaikkea muutoksen arvioidaan kohdistuvan maaseudun maisemaan. Tällä hetkellä käynnissä oleva maaseudun vihreä teollistuminen näyttää suurelta, mutta aikaisemmin maaseutua muokannut ja nyt jo rakennemuutokseksi tunnistettu muutosvaihe muokkasi sitä Anna Sivulan arvion mukaan vielä enemmän.

Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen myötä maisemaa arvioidaan entistä enemmän prosessina. Vihreä siirtymä ja kulttuuriympäristöt sekä niiden muutos ovat osa tätä prosessia, joka etenee joka tapauksessa.  Seminaarin esitykset antavat hyvän läpileikkauksen siitä, miten maiseman kehitysprosessia voidaan arvioida, ennakoida ja ohjata. Samaisen maisemayleissopimuksen mukaan maisema on ”alue sellaisena kuin ihmiset sen hahmottavat”. Sen vuoksi keskustelua vihreän siirtymän maisemavaikutuksista on syytä pitää yllä. Hyväksyttävän muutoksen rajat kun voitaneen hahmottaa vain neuvottelemalla niistä eri osapuolten kesken.

Laura Puolamäki, Turun yliopisto
Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran hallituksen jäsen

Seminaariesitykset

Hanna Paulomäki, LUT / Sähköistyvä yhteiskunta ja uusiutuvan energian
maankäyttö – reunaehtoja ja mahdollisuuksia
Marjukka Manninen, Iin kunta / Vihreä siirtymä ja maankäyttö kunnissa
Sanna Jylhä, Ympäristöministeriö / Ajankohtaista alueidenkäyttölain uudistuksesta
Anna Sivula, Turun yliopisto / Jälkiteolliset kulttuuriperintöprosessit
Martina Reinikainen, Ympäristöministeriö / Euroopan neuvoston maisemayleissopimus 25 vuotta ja muuta ajankohtaista Ympäristöministeriöstä
Maunu Häyrynen, Turun yliopisto / Yhteenveto

Tervetuloa mukaan seuratoimintaan! Jäseneksi voit liittyä täyttämällä liittymiskaavakkeen.

Vihreä siirtymä muuttaa kulttuuriympäristöjä – asiantuntijaseminaari Helsingissä

Kulttuuriympäristötutkimuksen seura ry järjestää 23. lokakuuta 2025 Tieteiden talossa seminaarin ”Vihreä siirtymä ja kulttuuriympäristöt”, jossa tarkastellaan uusien energiatuotannon muotojen vaikutuksia kulttuuriympäristöihin.

Vihreä siirtymä tuo mukanaan merkittäviä muutoksia suomalaiseen maisemaan. Tuulipuistot ja aurinkovoimalakentät vaativat paljon tilaa ja levittäytyvät alueille, jotka ovat aiemmin olleet metsätalouden, maatalouden, merenkulun ja kalastuksen käytössä. Muutos koskettaa sekä aineellista että aineetonta kulttuuriympäristöä.

Fyysisten muutosten lisäksi vihreä siirtymä muuttaa kulttuuriympäristön kokemisen ja kulttuuriympäristössä liikkumisen tapoja. Toisaalta uudenlainen energiamaisema luo kulttuuriympäristöön oman kerrostumansa, jota saatetaan aikanaan haluta suojella.

Laaja asiantuntijajoukko käsittelee aihetta monesta näkökulmasta

Seminaarissa tarkastellaan käynnissä olevaa muutosta monipuolisesti eri toimijoiden ja tieteenalojen näkökulmista, jotta nopeasti etenevä ilmiö voidaan hahmottaa kokonaisvaltaisemmin. Ohjelmassa yhdistyvät käytännön kokemukset, tutkimustieto ja hallinnolliset näkökulmat.

Seminaarissa kuullaan puheenvuoroja muun muassa LUT-yliopistosta, Iin kunnasta, Turun kaupunginmuseosta ja Ympäristöministeriöstä sekä Museoviraston ja Turun yliopiston edustajilta. Ohjelma käsittelee aihetta kuntien maankäytön suunnittelusta arkeologiseen kulttuuriperintöön ja merialueiden energiamaisemasta jälkiteollisiin kulttuuriperintöprosesseihin. Monialaisuus auttaa ymmärtämään vihreän siirtymän vaikutusten laaja-alaisuutta ja monimutkaisuutta.

Ohjelma

Aamupäivän osuuden puheenjohtajana Ilona Hankonen
10.00 Tilaisuuden avaus, Laura Puolamäki, Turun yliopisto
10.10 Hanna Paulomäki, LUT / Sähköistyvä yhteiskunta ja uusiutuvan energian
maankäyttö – reunaehtoja ja mahdollisuuksia.
10.40 Marjukka Manninen, Iin kunta / vihreä siirtymä ja maankäyttö kunnissa (otsikko
täsmentyy)
11.10 Sanna Saunaluoma, Turun kaupunginmuseo / Arkeologinen kulttuuriperintö ja
energiamaisema
11.40 Sanna Jylhä, Ympäristöministeriö / Ajankohtaista alueidenkäyttölain uudistuksesta

12.00-12.50 Lounastauko (omakustanteinen)

Iltapäivän osuuden puheenjohtajana Helena Lonkila
12.50 Laura Tuominen ja Timo Kantonen, Museovirasto / Vihreän energian vaikutukset kulttuurimaisemaan ja niiden arviointi
13.50 Anna Sivula, Turun yliopisto / Jälkiteolliset kulttuuriperintöprosessit
14.20 Martina Reinikainen, Ympäristöministeriö / Euroopan neuvoston maisemayleissopimus 25 vuotta ja muuta ajankohtaista Ympäristöministeriöstä
14.40 Maunu Häyrynen, Turun yliopisto / Yhteenveto, päätöspuheenvuoro

Osallistuminen

Ilmoittaudu seminaariin 21.10.2025 mennessä tästä linkistä.

Seminaariin on vapaa pääsy. Järjestäjät toivovat osallistumista paikan päällä, mutta tarjoavat myös etäosallistumismahdollisuuden. Etäosallistujille lähetetään osallistumislinkki päivää ennen seminaaria. Tilaisuutta ei tallenneta.

Aika: 23.10.2025, kello 10.00–15.00
Paikka: Tieteiden talo, Helsinki
Järjestäjä: Kulttuuriympäristötutkimuksen seura ry
Osallistuminen: Vapaa pääsy, ilmoittautuminen 21.10.2025 mennessä https://forms.gle/evifDpAqAXJt1Hjk6

Tervetuloa Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran vuosikokoukseen, joka pidetään keskiviikkona 23.4.2025 klo 17.00! Etäkokous, osallistumislinkin saat ilmoittautumalla osoitteeseen kulttuuriymparistotutkimus(@)gmail.com

Aloitamme kokousesitelmällä, jonka pitää TkT Leena Lahdenvesi-Korhonen aiheesta ”Kuntien kulttuuriympäristöohjelmien potentiaali”.

Lahdenvesi-Korhonen on tutkinut kuntien kulttuuriympäristöohjelmien prosesseja, ohjelmien tuottamaa maisematietoa ja ohjelmien kytköstä elinkeinotoimintaan työssään ”Kohtaamista odottamassa – kuntien kulttuuriympäristöohjelmat maisematiedon, osallisuuden ja elinkeinotoiminnan näkökulmasta.” Yli 20 vuotta kestäneen ohjelmaseurannan ja -työkalujen kehittämisen tulos, arkkitehtuuri-, maisema- ja kaupunkitutkimuksen alan väitöskirja, tarkastettiin Aalto-yliopistossa Kalevalan päivänä 28.2.2025.

Kokousesitelmän jälkeen vuosikokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat:

1. Kokouksen avaaminen
2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa
3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys
5. Esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja toiminnantarkastajan lausunto
6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille
7. Muut esille tulevat asiat
8. Kokouksen päättäminen

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Kulttuuriympäristötutkimuksen seura

Tervetuloa Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran syyskokoukseen, joka pidetään torstaina 19.12.2024 klo 17.00 alkaen (Teams)! Ilmoittaudu kokoukseen osallistumislinkin saadaksesi: kulttuuriymparistotutkimus@gmail.com

Aloitamme kokousesitelmällä, jonka pitää FT Reetta Nousiainen aiheesta ”Rakennussuojelun tulevaisuus?”. Nousiaisen esitys pohjautuu hänen väitöstutkimukseensa, joka käsitteli rakennetun kulttuuriympäristön vaalimistavoitteiden ja käytännön toteutumisen ristiriitaisuutta nyky-Suomessa. Lainsäädännön ja hallinnon uudistuksissa tarvitaan keskustelua myös suojelun tulevaisuudesta. 

Kokousesitelmän jälkeen syyskokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat:

1. Kokouksen avaaminen
2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa
3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys
5. Toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä jäsenmaksu kalenterivuodelle 2025
6. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet
7. Valitaan toiminnantarkastaja ja varatoiminnantarkastaja
8. Muut esille tulevat asiat
9. Kokouksen päättäminen

Lämpimästi tervetuloa!

Kokkola 17.-18.9.2024

Kansallinen Vesimaisemaverkosto järjestää seminaarin yhdessä Kokkolan kaupungin ja K.H. Renlundin museon kanssa. Tervetuloa kuulemaan, keskustelemaan sekä jakamaan tietoisuutta vesimaisemista ja vedenrajaisesta ympäristöstä. Tiistain 17.9. seminaaripäivä tarkastelee erityisesti Pohjalahden maankohoamisrannikon muuttuvaa maisemaa ja ajankohtaista vesimaisemakeskustelua. Retkipäivä 18.9.2024 suuntautuu Kokkolan merellisiin maisemiin.

Seminaaripäivän kahvituksen tarjoaa Kokkolan kaupunki, lounas on omakustanteinen.
Retkipäivä on kokonaisuudessaan omakustanteinen.

Vesimaisemaverkostoon kuuluvat Jyväskylän yliopisto, Kulttuuriympäristötutkimuksen Seura, K.H. Renlundin museo, Maa- ja kotitalousnaiset, maa- ja metsätalousministeriö, Metsähallitus, Museovirasto, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Suomen ympäristökeskus, Turun yliopisto, Väylävirasto sekä ympäristöministeriö.

Pyydämme ilmoittautumaan seminaariin viimeistään 6.9.2024

Seminaariohjelma täällä (PDF).

Lisätietoja:
Jouni Mustonen
+358447809759
jouni.mustonen@kokkola.fi

Kulttuuriympäristötutkimuksen seura toimi keväällä 2024 yhtenä yhteistyötahona Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman järjestämällä Kulttuuriympäristökasvatuksen kurssilla. Sen teemana oli Viabundus Suomi 1350-1650 -hanke, jossa muodostetaan avoin paikkatietokanta ja karttaliittymä Suomen keskiajan ja uuden ajan alun tielinjauksista. Kurssilla tutustuttiin historiallisiin tielinjauksiin ja etappipaikkoihin vierailijaluennoilla sekä Satakuntaan suuntautuneilla kenttäretkillä. Opiskelijat kirjoittivat tutkimushankkeen teemoista blogi- tai sanomalehtikirjoituksia, joihin he hakivat tietoja mm. kirjallisuudesta ja vanhoista kartoista. Lisäksi he tarjosivat kirjoituksiaan eri julkaisualustoille. Näin opiskelijat pääsivät tutustumaan kulttuuriympäristökasvatuksen teoreettisiin lähtökohtiin sekä käytännön toteutuksiin. Seura julkaisee oheisen Anna Poijärven ja Nea Ylikahrin kirjoituksen Ulvilan Haistilan lauttapaikasta. Se on julkaistu myös Ulvilan Keskiaikaisten Hansamarkkinoiden yhteydessä julkaistussa Hansa-Kansa -lehdessä.

Joet ovat olleet paitsi kulkureittejä, myös kulkemisen esteitä. Joen ylitys on voinut olla haastavaa, mutta jotenkin se on täytynyt järjestää. Ennen siltoja se tapahtui venein ja lautoin, ja yksi hyvin vanha Kokemäenjoen ylityspaikka on sijainnut Ulvilan Haistilassa.

Haistilan kylässä Ulvilassa sijainnut Haistilan lautta toimi vuosisatojen ajan tärkeänä Kokemäenjoen ylityspaikkana. Joen pohjoisrannalla sijaitsivat Ulvilan ja Liikistön keskukset, ja kulku sinne joen eteläpuolen kylistä sekä Turusta tulevalta tieltä piti järjestää jotenkin. Yksi keskiajan tärkeimmistä teistä oli Huovintie, joka oli osa Turusta Köyliön, Kokemäen ja Ulvilan kautta Pohjanmaalle johtanutta maantietä ja jonka arvellaan olevan yhtä vanha kuin Hämeen Härkätie. Huovintie ylitti Kokemäenjoen juuri Haistilassa.

Ensimmäiset tiedot Haistilassa olleesta lautasta ovat 1640-luvulta, mutta joen ylityspaikka on vakiintunut Haistilaan jo aiemmin, viimeistään 1500-luvulla. Ennen lauttaa joen ylitys tapahtui veneillä. Lautan tulo voidaan yhdistää kärryjen yleistymiseen, sillä kärryt tarvitsivat kunnollisen lautan joen ylitykseen. Haistilan lauttapaikan tärkeyttä korostaa se, että se oli pitkään koko seudun ainoa Kokemäenjoen ylityspaikka. Seuraava ylityspaikka oli vasta Kokemäellä ja ensimmäinen silta sijaitsi Tyrvään Vammaskoskella. Ensimmäiset tiedot Porissa sijainneesta lautasta ovat vasta vuodelta 1811. Poriin rakennettiin pontonisilta vuonna 1855 ja vuonna 1866 Ulvilan Friitalaan perustettiin kuvernöörin luvalla yksityinen lautta

Joen ylitys lautalla oli maksullinen viimeistään vuonna 1840. Vuonna 1866 ylikulku maksoi henkilöltä neljä penniä, hevoselta ja mieheltä 16 penniä ja hevoselta ja kärryiltä 20 penniä. Lautta oli tuolloin kapulalossi, jota liikuteltiin miesvoimin. Koska Haistilan lautta oli koko olemassaolonsa ajan puinen, oli se ajoittain uusittava. Haistilan viimeinen lautta, yhdeksän tonnia kantava puulossi, valmistui 1940-luvulla. Haistilan lautta lakkautettiin vuonna 1953 rakennetun Friitalan sillan myötä ja lautta siirrettiin työlautaksi Mäntyluotoon. Vaikka lauttaranta ei enää toimi kuten ennen, on se nykyään suosittu paikka virkistäytymisen kannalta. Joen rannalla on laitureita ja laavuja, joiden myötä on pääsy kalastamaan ja nauttimaan vanhasta kulttuuriympäristöstä nuotion äärellä. Vanhaa tietä pitkin pääsee kävelemään aivan rantaan asti, ja sen reunoja myötäilevät vielä vanhat puiset kaiteet. Haistilan lauttaranta on maakunnallisesti arvokas rakennetun kulttuuriympäriston kohde. Se on asemakaavoitettu vuonna 2016.

Anna Poijärvi
Nea Ylikahri

Kirjoittajat ovat Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman opiskelijoita, jotka osallistuivat keväällä 2024 Kulttuuriympäristökasvatuksen kurssille.

Lähteet:

Häyrynen, M., & Lähteenmäki, M. (2009). Pohjanlahden rantatie: Ratsupolusta rannikon matkailutieksi. Turun yliopisto, kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitos.

Salminen, T. (1993). Huovintie Satakunnassa: Oripään ja Ulvilan välisen keskiaikaisen maantien linjaus ja sen muutokset uudella ajalla. Satakuntaliitto : Tielaitos.

Satakuntaliitto & Hiedanpää, J. (2011). Kokemäenjoen aalloilla ja rannoilla. Satakuntaliitto.

Tuomainen, K. & Luoto, K. (2022). Arkeologinen ja kulttuuriympäristöselvitys Haistila. Finnmap Infra Oy. https://vayliensuunnittelu.fi/tiedostot/suunnitelma/1.2.246.578.5.1.2277755628.2949662029/hyvaksymispaatos/02_Arkeologinenselvitys.pdf

Ympäristöministeriö on julkaissut Maiseman luonne. Luonnealuearviointi maisemademokratian edistäjänä -raportin, joka on laadittu Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran Maiseman luonneanalyysi -hankkeessa. Raportin julkistamistilaisuutta vietettiin 18.4.2024 Tieteiden talolla.

Julkaisun pysyvä osoite on: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-178-8

Kirjoittaja: Satu Sarkoranta
Toimittajat: Helena Lonkila ja Maunu Häyrynen

Raportti käsittelee maiseman luonnealuearviointimenetelmää kansainvälisen tutkimuksen ja tapaustutkimusten valossa. Tavoitteena on edistää Euroopan neuvoston maisemayleissopimuksen ja Faron yleissopimuksen toteuttamista sekä vahvistaa maisemademokratiaa ja kansalaisen osallisuutta kulttuuriperintöön.

Maiseman luonnealuearviointi mahdollistaa maisemaa koskevan monialaisen tiedon yhdistämisen yhteen tarkasteluun eri mittakaavoissa. Näin toimialarajat ylittävä kokonaisvaltainen maisematieto saadaan maankäytön suunnittelun tueksi ja osallisten kokemustieto mukaan luonnealueiden määrittelyyn.

Raportissa tarkastellaan maiseman luonnealuearvioinnin käsitteistöä ja taustoja sekä tutkimuskeskustelua ja esimerkkihankkeita. Tapaustutkimuksissa testataan menetelmän soveltuvuutta kahteen kotimaiseen kohdealueeseen, Laitilan kirkonkylään ja Porin Yyterinniemeen. Lopuksi esitetään malli Suomessa sovellettavalle maiseman luonnealuearvioinnille sekä menetelmän hyödyntämismahdollisuuksia ja jatkoselvitystarpeita.

Menetelmä jakautuu paikkatietotarkasteluun ja kenttätyöskentelyyn. Paikkatietotarkastelun aineistona ovat fyysiset maiseman piirteet sekä karttoina esitetty maisemahistoria ja osallistieto. Maiseman ja sen osien yksilöllinen luonne sekä luonnealueiden rajat saadaan yhdistämällä molemmat näkökulmat. Keskenään samankaltaisista luonnealueista voidaan muodostaa luonnealuetyyppejä.

Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran toimintakertomus vuodelta 2023 on valmistunut ja julkaisemme ohessa koosteen hanketoiminnastamme. Ympäristöministeriö julkaisi alkuvuodesta selvitysraportin, joka laadittiin seuramme historian ensimmäisessä omassa hankkeessa Monen äänen maisema. Käynnistimme lisäksi syksyllä toisen hankkeemme Maiseman luonneanalyysi. Siinä jatkettiin aikaisemman hankkeen työtä osallistiedon ja kokemuksellisen tiedon integroimisessa kulttuuriympäristön käsitteeseen.

Seuran hankkeet vuonna 2023

Monen äänen maisema

Ympäristöministeriö julkaisi alkuvuodesta 2023 selvitysraportin, joka on laadittu Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran Monen äänen maisema -hankkeessa. Raportin on kirjoittanut Ilona Hankonen ja sen ovat toimittaneet Helena Lonkila, Maunu Häyrynen ja Katrina Virtanen. Raportti käsittelee maisemaosallisuuden toteutumista kansallisissa ohjelmissa ja strategioissa sekä havainnollistaa ajankohtaista keskustelua kokemuksellisesta tiedosta neljän tapausesimerkin avulla. Selvitys nostaa esille neljä ajankohtaista kehittämiskohdetta Euroopan neuvoston maisemayleissopimuksen (Council of Europe Landscape Convention, CoELC) edistämiseksi ja samalla maisemademokratian ja kansalaisten osallistumisen turvaamiseksi:

1) maisemakäsityksen ja maisematiedon laajentaminen ja kohdentaminen siten, että kokemuksellinen tieto integroituu ja käsitteellistyy ympäristösuunnittelun prosesseissa ja eri tietoarkkitehtuureissa,

2) arvoja törmäyttävien, kokemuksellista tietoa esille tuovien ja maisemademokratian toteutumisen kannalta oikea-aikaisten suunnittelu- ja osallisuuskäytäntöjen valtavirtaistaminen,

3) maisemapolitiikan hallinnon rakenteiden kehittäminen siten, että maisemademokratia sisältyy rakenteisiin läpileikkaavana teemana käytetyissä käsitteissä, suunnittelussa, seurannan kriteereissä, alueiden käytön ohjeissa, ympäristövaikutusten arvioinnissa ja muissa maisemaan liittyvissä prosesseissa sekä

4) maisemapolitiikkaa, maisemaa ja kulttuuriympäristöä tutkivien tieteen ja hallinnon alojen tutkimuksen, koulutuksen mallien ja rahoituksen kehittäminen.

Maisemapoliittisen tarkastelun tavoitteena tulee olla entistä moniäänisempi, joustavampi ja kokemuslähtöisempi tapa hahmottaa maisemaa ja sen arvoja kaikilla maankäytön osa-alueilla.

Julkaisun pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-406-2

Maiseman luonneanalyysi

Seura käynnisti syksyllä 2023 Maiseman luonneanalyysi –hankkeen, jossa jatkettiin Monen äänen maisema -hankkeen työtä osallistiedon ja kokemuksellisen tiedon integroimisessa kulttuuriympäristön käsitteeseen. Hankkeessa tutkittiin maiseman luonneanalyysi -menetelmän soveltuvuutta suomalaiseen alueidenkäytön suunnitteluun. Menetelmä hyödyntää sekä saatavilla olevaan paikkatietoa että digitoitua historiallista karttamateriaalia, ja mahdollistaa myös osallistiedon hyödyntämisen maisemaa koskevan karttatason suunnittelussa. Hankkeen tutkijoina toimivat Satu Sarkoranta ja Hanna Kukola.

Ympäristöministeriö on julkaissut raportin huhtikuussa 2024. Sen on kirjoittanut Satu Sarkoranta ja toimittaneet Helena Lonkila ja Maunu Häyrynen. Raportti käsittelee maiseman luonnealuearviointimenetelmää kansainvälisen tutkimuksen ja tapaustutkimusten valossa. Tavoitteena on edistää Euroopan neuvoston maisemayleissopimuksen ja Faron yleissopimuksen toteuttamista sekä vahvistaa maisemademokratiaa ja kansalaisen osallisuutta kulttuuriperintöön.

Maiseman luonnealuearviointi mahdollistaa maisemaa koskevan monialaisen tiedon yhdistämisen yhteen tarkasteluun eri mittakaavoissa. Näin toimialarajat ylittävä kokonaisvaltainen maisematieto saadaan maankäytön suunnittelun tueksi ja osallisten kokemustieto mukaan luonnealueiden määrittelyyn.

Raportissa tarkastellaan maiseman luonnealuearvioinnin käsitteistöä ja taustoja sekä tutkimuskeskustelua ja esimerkkihankkeita. Tapaustutkimuksissa testataan menetelmän soveltuvuutta kahteen kotimaiseen kohdealueeseen, Laitilan kirkonkylään ja Porin Yyterinniemeen. Lopuksi esitetään malli Suomessa sovellettavalle maiseman luonnealuearvioinnille sekä menetelmän hyödyntämismahdollisuuksia ja jatkoselvitystarpeita.

Julkaisun pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-178-8

Jyväskylässä 27.3.2024

Helena Lonkila, puheenjohtaja
Pia Poskiparta, rahastonhoitaja

Kulttuuriympäristötutkimuksen seura