Laura Tuominen ja Timo Kantonen Museovirastosta puhuivat vihreän energian vaikutuksista kulttuurimaisemaan ja niiden arvioinnista. Kuva: Katrina Virtanen

Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran järjestämässä Vihreä siirtymä ja kulttuuriympäristöt -seminaarissa oltiin ajankohtaisten aiheiden äärellä 23.10.2025 Helsingissä Tieteiden talolla. Seura kiittää kaikkia puhujia ja osallistuneita! Paljon kysytyt seminaariesitykset löytyvät kirjoituksen lopusta.

Sähköistyvä yhteiskunta ja sen rinnalla kulkevat ilmastotavoitteet muuttavat merkittävällä tavalla kulttuuriympäristöämme, ja tuottavat uudenlaista kulttuuriperintöä. Käynnissä olevaa muutosta tarkasteltiin monista näkökulmista seminaaripäivän aikana. Aihe on ilmeisen kiinnostava, sillä tilaisuus keräsi Tieteiden talolle noin 50 osallistujaa ja etäyhteyden kautta kuulijoita ilmoittautui mukaan yli 70.

Vihreän siirtymän vaikutukset kulttuuriympäristöön konkretisoituivat jo seminaaripäivän käynnistäneen Hanna Paulomäen esityksen aikana. Paulomäen mukaan tiedossa oleva tulevaisuuden energiankulutus tarvitsee noin 25 neliökilometriä maata, jotta sen tarvitsema energia voidaan tuottaa tuulen ja auringon avulla. Siis vihreästi. Tulevan energiamaiseman pinta-ala voikin olla samansuuruinen kuin nyt käytössä olevan maatalousmaan pinta-ala.

Lopulta vaikutukset paikallistuvat lähiympäristöön siellä missä tuuli- ja aurinkoenergiaa tuotetaan ja siirretään. Iin kunta on vihreän siirtymän edelläkävijöitä, ja omaa sen ansiosta kokemusta energiantuotannon, paikallisyhteisön ja elinympäristöjen yhteensovittamisesta. Ii on tehnyt strategisen päätöksen olla viemättä energiahankkeita erämaisille alueille. Kunnanjohtaja Marjukka Mannisen mukaan sähköä on reilua tuottaa siellä, missä sitä kulutetaan, eli rakennetuilla alueilla ja niiden läheisyydessä.

Muutosta koitetaan ohjata muun muassa alueidenkäyttölakia uudistamalla. Valtionhallinnon ohella uudet haasteet koskettavat alueellisia vastuumuseoita, joiden tehtävänä on arvioida energiahankkeiden paikallisia vaikutuksia arkeologiseen perintöön ja rakennettuun ympäristöön. Toisaalta vihreän energian tuotanto ja sen teknologia synnyttää uudenlaista ympäristöä, jonka osia kenties halutaan suojella tulevaisuudessa. Maunu Häyrynen muistutti tästä päätöspuheenvuorossaan, ja otti samalla esimerkiksi aiemmin huonona ympäristönä pidettyjen lähiöiden ja vesivoimaloiden suojelukeskustelun.

Ennen kaikkea muutoksen arvioidaan kohdistuvan maaseudun maisemaan. Tällä hetkellä käynnissä oleva maaseudun vihreä teollistuminen näyttää suurelta, mutta aikaisemmin maaseutua muokannut ja nyt jo rakennemuutokseksi tunnistettu muutosvaihe muokkasi sitä Anna Sivulan arvion mukaan vielä enemmän.

Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen myötä maisemaa arvioidaan entistä enemmän prosessina. Vihreä siirtymä ja kulttuuriympäristöt sekä niiden muutos ovat osa tätä prosessia, joka etenee joka tapauksessa.  Seminaarin esitykset antavat hyvän läpileikkauksen siitä, miten maiseman kehitysprosessia voidaan arvioida, ennakoida ja ohjata. Samaisen maisemayleissopimuksen mukaan maisema on ”alue sellaisena kuin ihmiset sen hahmottavat”. Sen vuoksi keskustelua vihreän siirtymän maisemavaikutuksista on syytä pitää yllä. Hyväksyttävän muutoksen rajat kun voitaneen hahmottaa vain neuvottelemalla niistä eri osapuolten kesken.

Laura Puolamäki, Turun yliopisto
Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran hallituksen jäsen

Seminaariesitykset

Hanna Paulomäki, LUT / Sähköistyvä yhteiskunta ja uusiutuvan energian
maankäyttö – reunaehtoja ja mahdollisuuksia
Marjukka Manninen, Iin kunta / Vihreä siirtymä ja maankäyttö kunnissa
Sanna Jylhä, Ympäristöministeriö / Ajankohtaista alueidenkäyttölain uudistuksesta
Anna Sivula, Turun yliopisto / Jälkiteolliset kulttuuriperintöprosessit
Martina Reinikainen, Ympäristöministeriö / Euroopan neuvoston maisemayleissopimus 25 vuotta ja muuta ajankohtaista Ympäristöministeriöstä
Maunu Häyrynen, Turun yliopisto / Yhteenveto

Tervetuloa mukaan seuratoimintaan! Jäseneksi voit liittyä täyttämällä liittymiskaavakkeen.