Monen äänen maisema -hankkeessa tuodaan esille ja ratkaistaan haasteita, joita liittyy tieteenalojen erilaisiin valmiuksiin hyödyntää elettyä ympäristöä koskevaa kokemustietoa. Aiheesta järjestettiin kaksi työpajaa ja lisäksi tutkija Ilona Hankonen osallistui Kokemäen Korkeaojan kylässä järjestettyyn asukkaiden pulinakerhoon. Paikallinen Takajärven alueen tuulipuistosuunnitelma valikoitui keskustelun teemaksi ja esimerkkikohteeksi, jonka valossa tarkasteltiin kokemuksellista ja paikallista tietoa suunnittelukohteesta.

YVA-arviointiin kuuluu monia erilaisia selvityksiä. Esimerkiksi Takajärven tuulipuistohanketta varten on tehty tai aiotaan tehdä ainakin luontoinventointeja, maisemavaikutusten arviointi, selvitys hankkeen vaikutuksista riistaan ja metsästykseen sekä sosiaalisten vaikutusten arviointi. Näistä selvitys hankkeen vaikutuksista riistaan ja metsästykseen ulottuu lähimmäs alueen käyttäjiä ja heidän kokemuksellista tietoaan. Kuitenkin kohteena on vain yksi ja varsin rajattu käyttäjäryhmä ja käyttötapa. Työpajoissa nostettiin esille myös se, että ilman tuulipuiston myötä tulevaa kaavasuunnittelua metsäalueeseen liittyvä kokemuksellinen tieto ei tulisi esille senkään vertaa kuin nyt, koska metsätalous maankäyttömuotona on täysin kulttuurisia ja sosiaalisia arvoja koskevan sääntelyn ulkopuolella.

Luontoinventoinnit kohdistuvat lajistoon ja luontotyyppeihin. Tiedon kohteena ovat luonnontieteellisesti määrittyvät luontoarvot. Näihin kuitenkin yleensä kytkeytyy myös kulttuurisia arvoja ja merkityksenantoja. Takajärven yhteydessä esille tulivat erityisesti alueella olevat pienet, rakentamattomat suolammet, joista yhdellä pesii kaakkuri. Kaakkuri tulee luontoinventoinneissa huomioiduksi luontoarvona, mutta sen moninaiset kulttuuriset merkitykset alueella liikkuville eivät. Kaakkurin huuto syrjäisellä metsälammella, johon liikenteen äänet eivät kantaudu, on esteettinen ja kokemuksellinen, paikkaan sidottu arvo, joka ei käsitteellisty nykyisissä maankäytön suunnitteluprosesseissa.

Maisemavaikutusten arviointi kohdistuu tuulipuistohankkeissa tuulimyllyjen näkymiseen kaukomaisemassa. Maisema on arkikielessä käsite, jolla edelleen viitataan usein kaukonäkymiin, ei koettuun ja elettyyn arjen ympäristöön. Tällöin esimerkiksi metsäympäristö marjastajan näkökulmasta jää maisemana huomiotta.

Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin kohteena sosiaalinen vaikutus nähdään ihmisiin, yhteisöön tai yhteiskuntaan kohdistuvaksi vaikutukseksi, joka aiheuttaa muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai sen jakautumisessa (Juslén 1995). Tämä voisi kattaa myös kokemuksellisen ympäristötiedon, mutta vakiintuneissa selvitysmalleissa keskitytään yleensä kohteisiin, joista on helposti saatavissa kvantitatiivista tietoa. Tällaisia ovat esimerkiksi työllisyys ja kiinteistöjen arvonmuodostus. Vaikeasti tavoitettavien ryhmien, kuten lasten, vanhusten ja syrjäytyneiden puolesta selvityksiin antavat usein lausuntoja esimerkiksi kunnan sotepalveluiden ja varhaiskasvatuksen viranomaiset (Mäkäräinen 2000). Tällöin ryhmien oma, kokemusperäinen tieto tulee sivuutetuksi ja ryhmät nähdään enemmänkin arvioinnin kohteina kuin osallisina.

Asukkaiden tavoitettavuus perinteisin osallistamismenetelmin, kuten asukaskyselyiden ja asukastilaisuuksien avulla on työpajaan osallistuneiden kokemuksen mukaan heikentynyt huomattavasti. Pirstoutuneessa ja moninaistuneessa mediaympäristössä kutsut tilaisuuksiin tai pyynnöt vastata kyselyihin eivät enää tule havaituksi entiseen tapaan. Samassa fyysisessä ympäristössä asuu yleensä hyvin erilaisia viestintäkanavia käyttäviä yksilöitä ja ryhmiä. Myös osallistuminen kolmannen sektorin toimintaan on vähentynyt ja yhdistystoimijoiden keski-ikä noussut. Uudet, epämuodolliset neljännen sektorin ilmiöt puolestaan eivät tule hallinnossa helposti huomioiduiksi. Tämä kaikki asettaa uudenlaisia haasteita kansalaisten osallisuuden toteutumiselle.

Suomen jo vuonna 2006 ratifioima Euroopan neuvoston maisemayleissopimus määrittelee maiseman koetuksi arjen ympäristöksi ja edellyttää kansalaisten mahdollisuutta aktiivisesti vaikuttaa ja osallistua omia maisemiaan koskevaan päätöksentekoon. Tämän pohjalta ollaan Suomessa laatimassa kansallisen maisemapolitiikan määrittelevää asiakirjaa. Mikäli osallisuuden haasteet halutaan aidosti ratkaista, tulisi kokemuksellinen ympäristötieto ottaa mukaan kaikkeen maankäytön suunnitteluun niin kaavoituksessa kuin muuallakin.

Kirjoittaja, Monen äänen maisema -hankkeen tutkija Ilona Hankonen on tänä vuonna väitellyt maisemantutkija. Hänen väitöstyönsä käsittelee luonnonympäristön kulttuurisuutta. Hankonen on tutkinut myös kaupunkiympäristön muotoutumista sekä hallinnollisten prosessien että asukkaiden arjen näkökulmista.

Juslén, Jyri (1995). Sosiaalisten vaikutusten arviointi (SVA). Monipuolisempaan suunnitteluun. Stakes.

Raportteja 180. Saarijärvi. Mäkäräinen, Jouni (2000). Sosiaalisten vaikutusten arviointi (SVA) osana kaavaprosessia. Jyväskylän kaupunki, Kaavoitustoimisto.