Teksti, kuvat ja video: Helen Mettälä

Kulttuuriympäristömme tärkeä arkeologinen osa-alue ovat kiinteät muinaisjäännökset. Ne ovat suojeltuja rakenteita ja kerrostumia, jotka ovat syntyneet ihmistoiminnan seurauksena ja niitä on säilynyt elinpiirissämme esihistorialliselta ajalta asti. Kiinteät muinaisjäännökset ovat osa kulttuuriperintöämme ja muinaismuistolain nojalla suojeltuja. Kiinteitä muinaisjäännöksiä voi sijaita niin maalla kuin vedessäkin.

Vaikka kiinteät muinaisjäännökset ovat lain mukaan rauhoitettuja, niitä uhkaavat vaihtelevien ilmasto-olosuhteiden lisäksi erilaiset ihmistoiminnan muodot. Pohdin keväällä 2022 valmistuneessa Pro gradu -tutkielmassani Tahallista vai tahatonta? Luvattomat kajoamiset kiinteisiin muinaisjäännöksiin vuosina 2010–2019 Pirkanmaalla, miksi kiinteitä muinaisjäännöksiä turmellaan. Keskityin tutkimuksessani ihmisen aikaansaamiin vahinkoihin. Tutkielmani tutkimusaineiston keskiössä olivat Pirkanmaalla vuosina 2010–2019 tapahtuneet luvattomat kajoamistapaukset, joiden pohjalta tarkastelin luvattomia kiinteisiin muinaisjäännöksiin kajoamisia myös laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä.

Luvattomat kajoamistapaukset

Luvattomaksi kajoamiseksi määritellään muinaismuistolain 1§:n (295/1963) mukaan kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen tai muulla tavoin siihen kajoaminen.

Tutkimusaineistostani selvisi, että vuosina 2010–2019 kiinteisiin muinaisjäännöksiin oli kajottu Pirkanmaan alueella yhteensä 29 kertaa. Luvattomat kajoamiset olivat tapahtuneet maan- ja metsänkäyttöhankkeiden ja muun vahingollisen ihmistoiminnan, kuten esimerkiksi harkitsemattoman metallinetsinnän seurauksena. Muinaismuistolain laiminlyöntiä oli tapahtunut kyseisellä aikavälillä niin yksittäisten yksityishenkilöiden kuin myös erilaisten suurempien ja yleisten toimijaryhmien, kuten yritysten ja kuntien edustajien toimesta. Kajoamistapauksista valtaosa eli 22 tapausta liittyi maankäyttöhankkeisiin, kolme kajoamista tapahtui metallinetsinnän seurauksena, kaksi tapausta metsänkäyttöön liittyvien hankkeiden seurauksena ja kaksi tapausta aiheutui muusta ihmisen toiminnasta.

Jokainen kiinteä muinaisjäännös on ominaisuuksiltaan erilainen, ja siksi myös niihin liittyvät kajoamistapaukset eroavat toisistaan. Myös kiinteän muinaisjäännöksen sijainti ja ympäristö vaikuttavat oleellisesti sen säilymiseen. Esimerkiksi vilkkailla maankäyttö- ja rakennusalueilla sijaitseviin muinaismuistoihin kohdistuu alueidenkäytön kannalta suurempi kajoamisriski. Kiinteiden muinaisjäännösten ominaisuudet, kuten erottuminen maastossa ja niitä ympäröivän alueen käyttöfunktiot, aiheuttavat luvattomiin kajoamisiin alueellisia eroavuuksia.

Kajoamisilmiön ajallisen ja alueellisen kehityksen suunta

Luvattomia kajoamistapauksia on viime vuosina tutkinut Pirkanmaan osalta Ulla Lähdesmäki vuoden 2018 väitöskirjassaan Muinaisjäännös ympäristön muutoksessa – Modernin alueidenkäytön vaikutuksia Pirkanmaan muinaisjäännöskantaan. Lähdesmäen tutkimuksesta selvisi, että Pirkanmaalla vuosina 2000–2010 maalla sijaitseviin, kiinteisiin muinaisjäännöksiin kajottiin alueiden käytön seurauksena yhteensä 26 kertaa. Suurta muutosta Pirkanmaan kajoamisluvuissa ei siis ole havaittavissa, ja voidaan todeta, että luvattomat kajoamiset ovat edelleen ratkaisematon ongelma 2010-luvulla. Ilmiö koskettaa kuitenkin koko Suomen muinaisjäännöskantaa. Koko Suomen osalta tutkimusta on tehnyt Päivi Maaranen. Vuonna 2020 julkaistussa tutkimusraportissa Muinaismuistojen vaurioituminen 2010-luvulla: Ihmistoiminnan vaikutus muinaismuistolailla rauhoitettujen kiinteiden muinaisjäännösten säilymiseen Suomen alueella ilmenee, että Suomessa maalla olevia kiinteitä muinaisjäännöksiä on vahingoittunut vuosina 2010–2019 ainakin 216, ja niihin johtaneita kajoamistapauksia on ollut ainakin 233. Lisäksi Maarasen tutkimuksesta selviää, että luvattomien kajoamisten syyt ovat selkeästi samankaltaisia niin Pirkanmaalla kuin myös muualla Suomessa. Lisäksi on otettava huomioon, etteivät kaikki luvattomat kajoamistapaukset kyseiseltä aikaväliltä ole välttämättä vielä ole museoviranomaisten tiedossa.

Tahallista vai tahatonta?

Pohtiessa luvattomiin kajoamiisiin johtaneita syitä ja motiiveja on tutkimusaineiston perusteella mahdotonta antaa yksiselitteistä vastausta siitä, ovatko tapaukset olleet tahallisia vai tahattomia. Yleisimmät syyt kuitenkin vaikuttavat aineiston perusteella olleen tietämättömyys, ymmärryksen puute ja tiedonkulun katkeaminen toimijataholta toiselle. On silti vaikea todeta, onko joissakin tapauksissa ollut kyse täysin vilpittömästä tietämättömyydestä vai harkitusta välinpitämättömyydestä. Tahallisilta vaikuttavat selkeimmin etenkin ne tapaukset, joissa metallinilmaisinta oli käytetty. Kyseisissä tapauksissa oli menty tietoisesti kiinteän muinaisjäännöksen alueelle ja kaivettu maata metallinilmaisimen osoittamissa kohdissa. Museoviranomainen ei ole myöskään saanut tietoa mahdollisten muinaisesineiden löytymisestä.

Arvot ja arvottaminen ovat keskeisiä teemoja muinaisjäännösten suojelussa, ja myös niitä koskevissa luvattomissa kajoamistapauksissa. Arvottaminen on pohjimmiltaan subjektiivinen kokemus. Onkin siksi oleellista pohtia, koetaanko kiinteät muinaisjäännökset merkityksellisiksi yhteiskunnassamme, ja kuka oikeastaan saa määritellä yhteisen kulttuuriperintömme arvon. Onko joissakin tilanteissa esimerkiksi helpompaa olla tai esittää olevansa epätietoinen asianmukaisesta ja muinaismuistolain mukaisesta menettelytavasta, jotta suunniteltu työhanke saataisiin hoidettua ilman ongelmia suunnitellussa aikataulussa ja asetetun budjetin mukaisesti? Lähtökohtaisesti jokainen taho ja yksityishenkilö varmasti haluaa toimia oikein, mutta luvattomat kajoamistapaukset herättävät väistämättä tämänkaltaisia kysymyksiä. Kuinka useasti esimerkiksi kiinteän muinaisjäännöksen kulttuuriperinnöllinen arvo ohittaa taloudelliset tai yhteiskunnalliset tavoitteet?

Kiinteiden muinaisjäännösten turvaaminen tulevaisuudessa

Luvattomat kajoamiset uhkaavat yhteisen kulttuuriperintömme säilymistä. Vaikka kajoamisten lukumäärä ei vaikuta suurelta, on se kulttuuriympäristön suojelun kannalta huolestuttava. Luku on suuri myös siinä valossa, että muinaismuistolain pitäisi estää luvattomia kajoamisia. Ilman kehittynyttä ja tehokasta museoviranomaisten suojelutyötä Pirkanmaalla ja muualla Suomessa kajoamisten määrä olisi varmasti suurempi. Luvattomat kajoamiset ovat ongelma, johon etenkin muinaismuistohallinnossa toimiva ammattiyhteisö on yrittänyt löytää pitkäjänteisesti ratkaisua.

Kiinteän muinaisjäännöksen vahingoittamisesta voi seurata sakko- tai vankeusrangaistus, mutta mahdolliset seuraamukset eivät näytä toimivan ainakaan sellaisenaan riittävän suurena pelotteena ehkäisemään kajoamisia. Vaikuttaa myös lähtökohtaisesti olevan harvinaista, että tapaukset etenisivät edes rikostutkintaan, saati oikeuden käsittelyyn asti. Käsillä oleva muinaismuistolain ja kulttuuriperintöstrategian uudistaminen tarjoavat osaltaan mahdollisuuksia vetää uudenlaisia suuntaviivoja ja kehittää kulttuuriympäristön suojelun kenttää tehokkaammaksi. Toimivamman rangaistusmenettelyn lisäksi tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää pohtia toimivia keinoja siirtää arkeologista kulttuuriperintöä koskevaa tietoutta, mielenkiintoa ja arvostusta myös ammattikunnan ulkopuolelle.

Kulttuuriperinnön merkitysarvoa olisi oleellista korostaa yhteiskunnallisella tasolla. Arkeologinen kulttuuriperintö kuuluu kaikille, ja niin kuuluu myös vastuu sen suojelusta. Tulevaisuudessa pitäisikin mielestäni painottaa eritoten yksilön oman vastuun tärkeyttä, koska muinaisjäännösten suojelu toteutuu onnistuneimmin vastuullisten yksilöiden ja asiantuntevien viranomaisten välisessä yhteistyössä. Tämän saavuttamiseksi olisi merkittävää saada ammattikunnan ulkopuolinen yhteisö osaksi kulttuuriperinnöstä ja sen arvottamisesta sekä suojelusta käytävää keskustelua.

Helen Mettälä, FM
Sähköposti: mettalahelen(at)gmail.com
LinkedIn

Kirjoittajasta:
Olen kesäkuussa 2022 Turun yliopistosta valmistunut arkeologi, jota kiinnostaa erityisesti kulttuuriympäristön suojelu. Työskentelen Pirkanmaan maakuntamuseossa, josta olen jo opiskeluaikoinani saanut kipinän hallinnolliseen arkeologiaan ja myös Pro gradu -tutkielmani aiheeseen. Toivon, että pystyisin omalla työlläni ja toiminnallani kasvattamaan tietoisuutta kulttuuriperinnöstä sekä lisäämään sen arvostamista tulevaisuudessa.

Pro gradu -tutkielma: Tahallista vai tahatonta? Luvattomat kajoamiset kiinteisiin muinaisjäännöksiin vuosina 2010–2019 Pirkanmaalla. Julkaisu löytyy osoitteesta: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060141987

Lähteet:

Lähdesmäki, Ulla 2018. Väitöskirja. Muinaisjäännös ympäristön muutoksessa – Modernin alueidenkäytön vaikutuksia Pirkanmaan muinaisjäännöskantaan. Turun yliopisto. Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, arkeologia.

Maaranen, Päivi 2020. Muinaismuistojen vaurioituminen 2010-luvulla: Ihmistoiminnan vaikutus muinaismuistolailla rauhoitettujen kiinteiden muinaisjäännösten säilymiseen Suomen alueella. Tutkimuksen loppuraportti. Museovirasto.

Mettälä, Helen 2022. Pro gradu. Tahallista vai tahatonta? Luvattomat kajoamiset kiinteisiin muinaisjäännöksiin vuosina 2010–2019 Pirkanmaalla. Turun yliopisto.  Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, arkeologia.

Muinaismuistolaki (MML) 295/1963 ja säädösmuutokset. Valtion säädöstietopankki. Saatavilla verkossa: http://www.finlex.fi.

Monen äänen maisema -hankkeessa tuodaan esille ja ratkaistaan haasteita, joita liittyy tieteenalojen erilaisiin valmiuksiin hyödyntää elettyä ympäristöä koskevaa kokemustietoa. Aiheesta järjestettiin kaksi työpajaa ja lisäksi tutkija Ilona Hankonen osallistui Kokemäen Korkeaojan kylässä järjestettyyn asukkaiden pulinakerhoon. Paikallinen Takajärven alueen tuulipuistosuunnitelma valikoitui keskustelun teemaksi ja esimerkkikohteeksi, jonka valossa tarkasteltiin kokemuksellista ja paikallista tietoa suunnittelukohteesta.

YVA-arviointiin kuuluu monia erilaisia selvityksiä. Esimerkiksi Takajärven tuulipuistohanketta varten on tehty tai aiotaan tehdä ainakin luontoinventointeja, maisemavaikutusten arviointi, selvitys hankkeen vaikutuksista riistaan ja metsästykseen sekä sosiaalisten vaikutusten arviointi. Näistä selvitys hankkeen vaikutuksista riistaan ja metsästykseen ulottuu lähimmäs alueen käyttäjiä ja heidän kokemuksellista tietoaan. Kuitenkin kohteena on vain yksi ja varsin rajattu käyttäjäryhmä ja käyttötapa. Työpajoissa nostettiin esille myös se, että ilman tuulipuiston myötä tulevaa kaavasuunnittelua metsäalueeseen liittyvä kokemuksellinen tieto ei tulisi esille senkään vertaa kuin nyt, koska metsätalous maankäyttömuotona on täysin kulttuurisia ja sosiaalisia arvoja koskevan sääntelyn ulkopuolella.

Luontoinventoinnit kohdistuvat lajistoon ja luontotyyppeihin. Tiedon kohteena ovat luonnontieteellisesti määrittyvät luontoarvot. Näihin kuitenkin yleensä kytkeytyy myös kulttuurisia arvoja ja merkityksenantoja. Takajärven yhteydessä esille tulivat erityisesti alueella olevat pienet, rakentamattomat suolammet, joista yhdellä pesii kaakkuri. Kaakkuri tulee luontoinventoinneissa huomioiduksi luontoarvona, mutta sen moninaiset kulttuuriset merkitykset alueella liikkuville eivät. Kaakkurin huuto syrjäisellä metsälammella, johon liikenteen äänet eivät kantaudu, on esteettinen ja kokemuksellinen, paikkaan sidottu arvo, joka ei käsitteellisty nykyisissä maankäytön suunnitteluprosesseissa.

Maisemavaikutusten arviointi kohdistuu tuulipuistohankkeissa tuulimyllyjen näkymiseen kaukomaisemassa. Maisema on arkikielessä käsite, jolla edelleen viitataan usein kaukonäkymiin, ei koettuun ja elettyyn arjen ympäristöön. Tällöin esimerkiksi metsäympäristö marjastajan näkökulmasta jää maisemana huomiotta.

Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin kohteena sosiaalinen vaikutus nähdään ihmisiin, yhteisöön tai yhteiskuntaan kohdistuvaksi vaikutukseksi, joka aiheuttaa muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai sen jakautumisessa (Juslén 1995). Tämä voisi kattaa myös kokemuksellisen ympäristötiedon, mutta vakiintuneissa selvitysmalleissa keskitytään yleensä kohteisiin, joista on helposti saatavissa kvantitatiivista tietoa. Tällaisia ovat esimerkiksi työllisyys ja kiinteistöjen arvonmuodostus. Vaikeasti tavoitettavien ryhmien, kuten lasten, vanhusten ja syrjäytyneiden puolesta selvityksiin antavat usein lausuntoja esimerkiksi kunnan sotepalveluiden ja varhaiskasvatuksen viranomaiset (Mäkäräinen 2000). Tällöin ryhmien oma, kokemusperäinen tieto tulee sivuutetuksi ja ryhmät nähdään enemmänkin arvioinnin kohteina kuin osallisina.

Asukkaiden tavoitettavuus perinteisin osallistamismenetelmin, kuten asukaskyselyiden ja asukastilaisuuksien avulla on työpajaan osallistuneiden kokemuksen mukaan heikentynyt huomattavasti. Pirstoutuneessa ja moninaistuneessa mediaympäristössä kutsut tilaisuuksiin tai pyynnöt vastata kyselyihin eivät enää tule havaituksi entiseen tapaan. Samassa fyysisessä ympäristössä asuu yleensä hyvin erilaisia viestintäkanavia käyttäviä yksilöitä ja ryhmiä. Myös osallistuminen kolmannen sektorin toimintaan on vähentynyt ja yhdistystoimijoiden keski-ikä noussut. Uudet, epämuodolliset neljännen sektorin ilmiöt puolestaan eivät tule hallinnossa helposti huomioiduiksi. Tämä kaikki asettaa uudenlaisia haasteita kansalaisten osallisuuden toteutumiselle.

Suomen jo vuonna 2006 ratifioima Euroopan neuvoston maisemayleissopimus määrittelee maiseman koetuksi arjen ympäristöksi ja edellyttää kansalaisten mahdollisuutta aktiivisesti vaikuttaa ja osallistua omia maisemiaan koskevaan päätöksentekoon. Tämän pohjalta ollaan Suomessa laatimassa kansallisen maisemapolitiikan määrittelevää asiakirjaa. Mikäli osallisuuden haasteet halutaan aidosti ratkaista, tulisi kokemuksellinen ympäristötieto ottaa mukaan kaikkeen maankäytön suunnitteluun niin kaavoituksessa kuin muuallakin.

Kirjoittaja, Monen äänen maisema -hankkeen tutkija Ilona Hankonen on tänä vuonna väitellyt maisemantutkija. Hänen väitöstyönsä käsittelee luonnonympäristön kulttuurisuutta. Hankonen on tutkinut myös kaupunkiympäristön muotoutumista sekä hallinnollisten prosessien että asukkaiden arjen näkökulmista.

Juslén, Jyri (1995). Sosiaalisten vaikutusten arviointi (SVA). Monipuolisempaan suunnitteluun. Stakes.

Raportteja 180. Saarijärvi. Mäkäräinen, Jouni (2000). Sosiaalisten vaikutusten arviointi (SVA) osana kaavaprosessia. Jyväskylän kaupunki, Kaavoitustoimisto.