Monen äänen maisema -hanke tuo kokemuksellista tietoa maisemapolitiikkaan

/ kulttuuriymparistotutkimus

Tiedote 13.9.2022

Maisema on arkikielessä käsite, jolla usein viitataan kaukonäkymiin, ei koettuun tai elettyyn arjen ympäristöön. Monen äänen maisema -hankkeessa joukko asiantuntijoita tuo esille ja ratkaisee yhdessä haasteita, joita liittyy tieteenalojen erilaisiin valmiuksiin hyödyntää elettyä ympäristöä koskevaa kokemustietoa. Tämä vielä nykyisin hiljainen tieto tarvitaan mukaan vaikuttamaan sekä maisemaa koskeviin politiikan linjauksiin että suunnittelu-, suojelu- ja maankäyttöprosesseihin.

Alkusyksyllä 2022 pidetyissä työpajoissa ja talven tulevassa seminaarissa etsitään ratkaisuja sekä laajoihin yhteiskunnallisiin ongelmiin että paikallisiin kysymyksiin elonkirjon ja ihmistoiminnan yhteensovittamisesta. Onko luonto- ja maisemavaikutusten arvioinnissa huomioitu ihminen toiminnan kohteena vai onko hänellä mahdollisuus osallistua prosessiin? Otetaanko lasten kokemuksellinen tieto parhaista leikkipaikoista kaupunkisuunnittelussa huomioon? Kuinka mitataan suolammelta kaikuvan kaakkurin huudon kulttuurisia arvoja tai henkilökohtaista merkitystä?

Suomen jo vuonna 2006 ratifioima Euroopan neuvoston maisemayleissopimus määrittelee maiseman nimenomaan koetuksi arjen ympäristöksi ja edellyttää kansalaisten mahdollisuutta aktiivisesti vaikuttaa ja osallistua omia maisemiaan koskevaan päätöksentekoon. Tämän pohjalta ollaan Suomessa laatimassa kansallisen maisemapolitiikan määrittelevää asiakirjaa. Mikäli osallisuuden haasteet halutaan aidosti ratkaista, tulisi kokemuksellinen ympäristötieto ottaa mukaan kaikkeen maankäytön suunnitteluun niin kaavoituksessa kuin muuallakin.

Ympäristöministeriön rahoittaman hankkeen takana on Kulttuuriympäristötutkimuksen seura ry. 

LISÄTIETOJA:

Ilona Hankonen 
FT, tutkija, Monen äänen maisema -hanke
kihank@utu.fi

Helena Lonkila
Kulttuuriympäristötutkimuksen seura ry:n puheenjohtaja
FT, dosentti (etnologia, kulttuuriympäristön ja kulttuuriperinnön soveltava tutkimus) ja museologian yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto
helena.lonkila@jyu.fi, puhelin 050 439 0096

Kuva: Ilona Hankonen 2020. Karput on Varvourinjuovan rannalle Kalaholmaan aiemman sahateollisuuden maankäytössä syntynyt paikka, jossa maisemaa hallitsee pinnanmuotojen pienipiirteinen vaihtelu. Paikoin tiheä lehtipuusto, pienet kuopat ja kumpareet ovat luoneet Karpuista ihanteellisen leikkipaikan. Lapset ja nuoret ovat käyttäneet sitä vuosikymmenten ajan majojen rakenteluun, maastopyöräilyyn ja piiloleikkeihin. Vieressä on myös ”virallinen” leikkipaikka leikkivälineineen, mutta se vaikutti paikan päällä tehdyn havainnoinnin sekä asukas- ja käyttäjähaastattelujen perusteella kiinnostavan lapsia paljon vähemmän kuin rantaan ”vahingossa” jäänyt puustoinen ja hiekkainen alue kuoppineen. Tämän tyyppinen kokemuksellinen tieto ympäristön arvoista ja käytöistä tulee esille vain kenttätyömenetelmin ja virallisen osallistamisen ulkopuolelle jääviltä lapsilta asiaa kysymällä.