Mikä on vesimaisema ja millaisia merkityksiä kulttuuriperintö luo tähän maisemaan? Mahdollistaako vesialueiden kulttuuriympäristötieto uudenlaisia luonto- ja kulttuurikokemuksia? Voidaanko kulttuuriperintötietoa arvottaa ja mikä on sen merkitys yhdyskuntasuunnittelussa?

Maisema vesirajassa-hanke nosti valtakunnalliseen keskusteluun Suomen vesialueiden kulttuuriperinnön vaalimisen ajankohtaisuuden ja nykytilanteen. Hankkeen järjestämässä webinaarissa tarkasteltiin vesimaiseman kulttuuriperinnön olemusta ja merkitystä laaja-alaisesti.  Hanke oli osa ympäristöministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön toteuttamaa Kulttuuriympäristöstrategian (2014-2020) toimeenpanon arviointia.

Linkki webinaarin ohjelmaan:
Kulttuuriympäristömme.fi – Maisema vesirajassa webinaari

Webinaarin kulttuuriympäristöteemat

Maisema vesirajassa–webinaaria pohjusti  Kulttuuriympäristötutkimuksen seura ry:n laatima selvitys, Vesialueiden kulttuuriympäristön tilannekatsaus 2020. Selvitys kokosi Museoviraston, Väyläviraston ja Metsähallituksen aineistojen pohjalta yhteen, kuinka vedenalaisen sekä -rajaisen kulttuuriperinnön näkökulmia on huomioitu ja miten kulttuuriperinnön tietovarannot ovat lisääntyneet mainitulla ajanjaksolla.

Webinaarin aamupäivän yleisissä teemapuheenvuoroissa tarkasteltiin ajankohtaista vesialueiden kulttuuriperintötietoa, kokemusta ja kuvittelua osana vedenalaisen maiseman määritelmää, vesirajan muutosympäristöjä sekäkulttuuriperinnön huomioimista merialuesuunnittelussa.

Iltapäivällä sukellettiin Kulttuuriperintö vesimaisemassa-teemaotsikon mukaisesti syvemmälle vesimaisemaan. Kuullut esitykset kulttuuriperinnön huomioiminen virtavesikunnostuksissaja historiallinen kaupunkirakenteellinen muutos,ovat myös tulevien kulttuuriympäristöprosessien kannalta merkittäviä. Suomen Ramsar -alueiden kulttuuriperintöä sekä sisävesiväylien arvokohteita käsitelleet puheenvuorot perehdyttivät kuulijoita aineellisen kulttuuriperinnön teemoihin. 

Viimeisenä esitelty aihe, SYKEn avoimet aineistot ja palvelut, antoitaustaa avoimen datan ja tiedon mahdollisuuksista kestävän ympäristön ja yhteiskunnan rakentamisessa. 

Webinaarin keskusteluissa esiin nousseita aiheita

Webinaarin yhteydessä käyty vilkas keskustelu osoitti vesialueiden kulttuuriympäristöjen kiinnostavuuden ja mahdollisuudet aiheiden poikkitieteelliseen tarkasteluun. Loppukeskusteluun nousi useita aiheita, joita on syytä tarkastella myös tulevaisuudessa.

Uudet tutkimusnäkökulmat

• Muisti- ja kokemusperäisen tiedon sekä aineettoman kulttuuriperinnön merkitys tutkimuksessa ja yhdyskuntasuunnittelussa.

• Luontoarvojen ja kulttuuriperinnön maisemallinen merkitys sekä eri intressien yhteensovittaminen esimerkiksi virtavesien kalatalouskunnostuksissa.

• Luonnonsuojeluun ja vedenalaisiin elinympäristöihin liittyvät hankkeet kulttuuriympäristö- ja maisematutkimuksen lähteinä.   

Menetelmien ja aineistojen yhteensovitettavuus

• Kehittyvien, eri menetelmillä tuotettujen aineistojen käyttö ja mahdollisuudet vedenalaisen maiseman kartoituksessa. 

• Vedenalaiskohteiden tieto- ja kuva-aineistojen yhdistäminen sekä saavutettavuus. 

• Vanhat tietoaineistot, kuten vesipiirien inventoinnit ja ilmavoimien vanhat kuvat tutkimusaineistona. 

Tutkimus- ja tarkastelukohteet

• Perinnebiotoopit ranta-alueilla. 

• Sisävesireittien ja virtavesikohteiden kulttuuriperintö. Esimerkkeinä vanhojen väylämerkkien tulevaisuus, perinneväyläajatus sekä vesimyllyjen inventoinnit ja tutkimus. 

• Vanhat purjelaivojen painolastipurkupaikat ja niiden inventoinnit. 

Maisema vesirajassa -teeman tulevaisuus

Ensimmäinen vedenalaista maisemaa käsittelevä seminaari järjestettiin vuonna 2009. Maisema vesirajassa -hanke ja –webinaari jatkoivat sekä kehittivät edelleen vesialueiden kulttuuriympäristöteemaa 2020 -luvun toimintaympäristöön ja tarpeisiin. 

Webinaarin loppupuheenvuoroissa nousi esiin näkemys siitä, että kulttuuriympäristö ja –perintö -näkökulmat on hyvä sisällyttää muihin laajoihin kokonaisuuksiin, kuten esimerkiksi merialuesuunnittelussa tai saaristopoliittisessa ohjelmassa on tehty. Näin teema voidaan paremmin tehdä näkyväksi aluesuunnittelussa, alueiden elinkeinojen kehittämisessä ja muussa käytännön yhteistyössä.

Yhtenä käytännössä toteutuvana mahdollisuutena voidaan tarkastella muun muassa Museoviraston uutta merellisen kulttuuriperinnön toimintaohjelmaa, jossa yhteistyö alueellisten vastuumuseoiden, yliopistojen tai muiden toimijoiden kanssa avaa uusia verkostoitumis- ja toteuttamistapoja. 

Jouni Mustonen
Kulttuuriympäristöamanuenssi
K.H. Renlundin museo
jouni.mustonen@kokkola.fi

Hyvä Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran jäsen, haluatko kirjoittaa uudelle jäsenpalstallemme ja saada näkyvyyttä aiheellesi? Etsimme kahta kirjoittajaa joulu- ja tammikuussa julkaistaviin blogipostauksiin!

Voit tuoda esille omaa kulttuuriympäristöihin liittyvää tutkimustasi tai muuta työtäsi. Huom! Opiskelijajäsenille tämä on hieno tilaisuus esitellä esimerkiksi pro gradua tai kurssityötä.

Lähetä aihe-ehdotuksesi 22.11.2020 mennessä osoitteeseen kulttuuriymparistotutkimus@gmail.com. Valitsemme kaksi blogimme aihepiiriin sopivaa ehdotusta. Tarkemmasta kirjoitusaikataulusta sovitaan valittujen kirjoittajien kanssa aiheiden valinnan jälkeen. Kirjoituksen pituus noin 2-3 liuskaa, kuvia voi olla 1-3 kappaletta.

KOKEMUS JA KUVITTELU OSANA VEDENALAISEN MAISEMAN MÄÄRITELMÄÄ

Teksti ja kuvat: Laura Seesmeri

Tämä blogikirjoitus perustuu tutkimukseen, jonka olen tehnyt hankkeessa BalticRIM Turun yliopiston maisemantutkimuksen oppiaineen tutkijana. Pohjana on myös artikkelini, joka ilmestyi 6.11.2020 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemassa kokoomateoksessa Muutoksen tyrskyt ja kotirannan mainingit. Molemmissa näissä olen hyödyntänyt suomalaisilta sukeltajilta keräämääni kyselyaineistoa vedenalaisesta maisemasta. Tämän blogin sitaatit ovat tästä mainitusta aineistosta.

Vedenalainen + maisema

Onko veden alla maisemaa ja voiko siitä puhua samaan tapaan kuin maan päällisestä maisemasta? 

Vedenalainen maisema voidaan nähdä sopimuksen mukaisena olennaisena osana ihmisten ympäristöä yhteisen kulttuuri- ja luonnonperinnön monimuotoisuuden ilmentymänä ja identiteetin perustana. Se että kukaan ihminen ei asu veden alla, ei sulje pois vedenalaisen maiseman merkitystä ja arvoa maisemana ja osana kulttuuria ja identiteettiä. 

Eurooppalainen maisemayleissopimus määrittelee maiseman alueeksi sellaisena kuin ihmiset sen mieltävät ja jonka ominaisuudet johtuvat luonnon ja/tai ihmisen toiminnasta ja vuorovaikutuksesta. Maisema on näin ollen sekä luontoa että kulttuuria. Se vaatii vuorovaikutusta. Se vaatii siis kokijan tai toimijan. Sopimuksessa maisema itse saa monenlaisia toimijuuksia.

Maiseman toimijuudet ja kokemukseen perustuva maisema ovat veden alla hieman eri rooleissa kuin maan päällä, mutta perustellusti voimme kuitenkin puhua maisemasta veden alla. Maisema jatkuu veden alle, ajatuksemme maisemasta seuraa meitä siirryttäessä veden alle, mutta sen kokemuksellisuudessa on eroja. Nämä erot liittyvät suurimmaksi osaksi aistimellisen kokemuksen eroavaisuuteen verrattaessa vedenalaista maisemaa maan päälliseen, mutta myös kulttuurin määrittämiin eroihin. Koska vedenalaisesta maailmasta on kokemuksellista tietoa vasta rajatulla joukolla ihmisiä ja vasta lyhyeltä historialliselta ajalta, vaikuttaa kuvittelu ja erilainen suhtautuminen ympäristöön kokemukseen vedenalaisesta maisemasta.

Miksi kuvittelu & kokemus?

Vedenalaisen maiseman määrittelyyn vaikuttavat niin kulttuurilliset kuvitelmat kuin kokemuksista välitetty tieto. 

Veden alle on aina haluttu ja vedenalaisia maailmoja on kuviteltu Antiikin ajoista lähtien. En nyt aloita sieltä, Platonin dialogeista ja kuvauksesta Atlantiksesta, enkä myöskään ota kantaa, mihin päätyi sotkan muna Kalevalan luomiskertomuksessa, enkä jää pohtimaan Jules Vernen romaanin Sukelluslaivalla maapallon ympäri juonen vaikuttavuutta, nämä kaikki ovat osa vedenalaisen maiseman kulttuurista mielenmaisemaa, mutta hetkeksi pysähdyn Jacques Cousteaun televisiosarjan Meren salaisuudet äärelle. Cousteau kehitti selässä kannettavat paineilmalaitteet, jotka mahdollistivat sukeltamisen myös harrastuksena. Hänen elokuviensa kautta merenalainen maailma ja maisema avautuivat laajalle yleisölle. Nämä representaatiot vedenalaisesta maisemasta ovat monesti mielikuvien karttoina yhä kuvitellessamme ja kokiessamme vedenalaista maisemaa.

Ennen tätä laitesukelluksen aikaa vedenalaista maailmaa on yritetty tavoittaa ja sen ympärille on myös kehitetty utopioita, jotka ovat liittyneet hyvin maallisiin arvoihin; sodankäyntiin ja aineellisesti arvokkaiden merilastien pelastamiseen. Esimerkiksi Suomenlinnan merilinnoituksen, joka oli aikansa suurin rakennushanke Euroopassa, motiivina oli puolustus ja samoihin aikoihin vilkkaalle Saaristomeren väylien varsille perustettiin sukelluskomppanioita, jotka pelastivat haaksirikkoisten laivojen lasteja. Halu päästä pintaa syvemmälle oli puhtaan materialistinen ja keinot olivat monet; nahkaisia sukellusveneviritelmiä renessassineroilta, sukelluskelloja, pihtejä, tunneleita, räjäytyksiä ym. 

Kuvitelmat ja välitetyt kokemukset vedenalaisesta maisemasta ovat kollektiivisesti rakentuneita mielenmaisemia, jotka ohjaavat oikeita kokemuksia. Tarkastellessani sukeltajien antamia määrittelyjä vedenalaisesta maisemasta, havaitsin erilaisia kuvittelun ja kokemuksen yhteyksistä muodostuneita määreitä, joilla vedenalaista maisemaa kuvailtiin. 

Kuvittelu ja kokemukset yhdessä muodostivat erilaisia toiseuksia ja toiseuden kautta määrittyneitä katsantotapoja, joilla vedenalaista maisemaa määriteltiin.

Toiseudet osana vedenalaisen maiseman ymmärtämistä

Vedenalainen maisema ei ole kenenkään ihmisen koti. Siellä ollaan vain käymässä. Sen ymmärtäminen tapahtuu erilaisten toiseuksiin peilautumisen kautta. Vierasta selitetään rinnastamalle se johonkin tuttuun tai toisella tavalla koettuun. Sukeltajien kokemuksissa, kuvitelmissa ja kuvauksissa nousi esille seuraavia toiseuksia: Aistimellinen toiseus, ajallinen toiseus, toislajisuus ja esteettinen toiseus.

Aistimellinen toiseus

Vedenalaisuus mahdollistaa äänettömän, intensiivisen ja aistimellisesti muusta maisemakokemuksesta erilaisen kokemuksen. Painottomuus osana maisemakokemusta on erityisen merkittävä. Se mitä visuaalisesti ei aina pystytä havaitsemaan samean veden takia, voidaan tavoittaa painottomuuden tunteen avulla. Avaruuden ja lakeuden kokemus auttaa sukeltajia aistimaan maiseman ”kolmiulotteisesti” ja olemaan ”osa maisemaa rikkomatta sitä”. Painottomuutta kuvaillaan myös ”kuudenneksi aistiksi”, ja ”veden paine omaan kehoon tuntuu turvalliselta” (mt.). Intensiivisyyden ohella painottomuus voi tuoda myös omasta minästä irrallisen kokemuksen: ”kuin olisi kaiken yläpuolella ja seuraisi ympäristöä kolmannesta persoonasta”

Katse ei aina välttämättä ole näkemisestä kiinni, vaan silmät voivat olla ”sormen päissä”: ”Juurakot on auringonpaisteessa kauniita…tosin sen näkee vain tuntoaistilla sormilla” ollaan puoliksi luonnossa, puoliksi sen ulkopuolella; puoliksi organismia, puoliksi persoonaa; puoliksi kehoa, puoliksi mieltä.

Ajallinen toiseus

Aistimellisen toiseuden kokemuksen lisäksi sukeltaminen on myös ajattomuuden tunteeseen sidottua toiseutta. Monelle sukeltaminen on arjesta irrottautumista ja vierailemista selkeästi toisenlaisessa maailmassa. Se että ollaan tilassa, jota ei voi verrata mihinkään muuhun, tekee tästä tilasta myös ajattoman. Aika on läsnä vedenalaisessa maisemassa koskemattomuutena. Ajatus siitä, että voi tarkastella hylkyä, joka on vajonnut merenpohjaan useita satoja vuosia sitten ja on siellä koskemattomana, hiljalleen mudan ja levän peittämänä, tuo maisemaan ja sen kokemiseen erityisen ajallisen tason.

Vedenalaisessa maisemassa luonto ja kulttuuri ovat erottamattomammin yhteydessä toisiinsa kuin maanpäällisessä maisemassa, ja niiden ominaisuudet limittyvät toisiinsa. Veden alle jäänyt kulttuuriperintö on saanut rauhassa maisemoitua.

Hylkysukelluksissa ajallisen toiseuden kokeminen ei liity pelkästään irrallisuuteen muusta arkisesta maisemasta, vaan vedenalainen maisema hylkyineen koetaan aikakapselina menneisyyteen. Vedenalainen kulttuuriperintö maisemassaan on kuin unohdettu museo, jossa koskemattomuus kirvoittaa mielikuvitukseen. Luonnon valtaaman hylyn havainnoiminen pimeässä ja hiljaisessa merenpohjassa saa miettimään, mitä joskus on tapahtunut; miksi laiva on uponnut juuri siihen, ja onko pinnalla jotain, joka viittaisi tapahtumien kulkuun.  

Toislajisuus

Mennessään veden alle toiseen, mystiseksi ja villiksi koettuun maailmaan sukeltajat tuntevat olevansa tiukasti sidottuja omaan tietämiseen ja tekemiseen, mutta toisaalta myös hyvin erikoislaatuisessa suhteessa ympäröivän villiksi koetun luonnon kanssa. Toislajisten affekteja huomioiden sukeltajat kirjoittavat kokemuksistaan kalojen seurana: ”Ovathan ne ahvenet suloisia kun tulevat tutkimaan, mitä ihmettä me touhuamme”.

Leikillisyys on osa kuvitelmaa toislajisten olemuksesta. Sen purkamisessa ja kuvailemisessa on mukana rajattomuutta. Kaloja voidaan esimerkiksi kuvailla linnuiksi: ”– – leikkisyys liittyy tunteeseen, on kuin vedenalainen lintu, joka lentää”. Villiä määriteltäessä pitää aina määrittää myös paikkaa. Määrittely tapahtuu omasta maailmasta käsin. Sukeltajille paikat, joita he hyödyntävät kuvaillessaan vedenlaista tilakokemustaan, ovat mielikuvallisia, eivät todellisia. Ne voivat olla kuin unta: ”[t]untuu kuin olisi yksi kaloista tai ketään häiritsemättä leijuisin ohi. Vähän niin kuin unessa voi leijua kaiken yläpuolella.” Villin ja vieraan maisemakokemuksen kuvailuun hyödynnetään myös teknologiakulttuuria: ”[sukeltaessa] pystyy lentämään vaikka rakennuksien läpi, hyppäämään rotkoon, tietokonepelimäinen tunne”. Vedenalainen maisema tuntuu olevan sukeltajille niin vieras ja niin voimakkaasti toiseutta, että se määritellään muutoin kuin vertaamalla omaan elettyyn maailmaan.

Esteettinen toiseus

Maisema on perustaltaan aineellinen, mutta siinä on myös henkinen, aineeton ja esteettisesti sävyttynyt ulottuvuus. Pyydettäessä sukeltajia kuvailemaan kolmella sanalla vedenalaista maisemaa esille nousi enemmän paikan henkeä kuin sen konkreettisia piirteitä kuvaavia sanoja. Sukeltajille vedenalainen maisema on rauhallinen, kaunis, ainutlaatuinen, jylhä ja moniulotteinen. Sitä kuvaillaan myös houkuttelevaksi, inspiroivaksi, seesteiseksi, salaperäiseksi ja kolmiulotteiseksi. Sen koetaan olevan kuin ”musiikki” tai ”kosketustuntuma”. Sen erityinen ominaisuus liittyy sen ajattomuuteen. Vedenalainen maisema on unenomainen, koskematon, aikakapseli ja ikiaikainen. 

Esteettinen kokemus on voimakasta, kokonaisvaltaista aisteihin ja kehollisuuteen perustuvaa kokemuksellisuutta. Se välittää pysähtyneisyyttä ja siihen liittyy vaikeasti määriteltävää tunteikkuutta sekä hetkellistä läheisyyden tunnetta toiseuteen. Esteettinen kokemus on jotain enemmän kuin normaalia arjen virtaa. Siinä on monisyisesti läsnä jakamamme ajattelu sekä kokemisen, tunteiden ja symbolisen viestinnän tavat. Se liitetään usein onnistuneeseen, mielihyväntäyteiseen ja aistivoimaiseen kokemukseen.

Lopuksi

Tässä tarkasteltujen toiseuksien kautta voidaan huomata vedenalaisen maiseman monia merkitystasoja. Kokemuksellinen tieto vedenalaisesta maisemasta tuo esille affektuaalisia suhteita, jotka limittyvät vedenalaisen maiseman määritelmiin ja tekevät vedenalaisesta maailmasta kokemuksellisuuden välityksellä passiivista kulissia aktiivisemman, merkityksistä tiheän maiseman.

Vedenalainen maisema on sekä luontoa että kulttuuria. Se koetaan vahvasti aikamatkana menneisyyden jälkien pariin. Näitä jälkiä on aika saanut rauhassa kuluttaa ja luonto valloittaa. Veden alla oleva kulttuuriperintö kertoo ihmisen ja meren suhteista menneisyyden jälkien avulla, jotka liittyvät esimerkiksi vanhoihin väyliin, merenkulkuun, kalastukseen ja meritaisteluihin. Suhteemme vedenalaiseen maisemaan liittyy sekä sen luonnonarvoihin että sen menneisyyden jälkiin ja kulttuurisiin arvoihin. Tätä kautta ihmisellä on monihaarainen suhde vedenalaiseen maisemaan. 

Maisemasuhde on perusta maiseman arvottamiselle ja suojelulle. Näemme maisemassa itsemme, toiset ihmiset, eliöt ja eläimet, elollistamamme luonnon. Näemme erilaisia liittoja.

Vedenalainen maisema on kokemuksena mahdollisuus vierailla toiseudessa, joka ei ole illuusio. Se ei ole omaa maisemaa vaan tila, joka auttaa ymmärtämään luonnon moninaisuutta ja ajan kulkua. Kokemus siitä auttaa inhimillisen kokijansa näkemään luonnon ja itsensä suhteessa toisiinsa.

Laura Seesmeri, FT
laura.seesmeri@utu.fi

Kirjoittajasta:

Filosofiantohtori Laura Seesmeri on maisemantutkija, jonka erityisinä kiinnostuksen kohteina ovat maiseman moniaistinen kokemuksellisuus, etnografiset kenttätyöt ja merellinen kulttuuriperintö. Vedenalaisen maiseman lisäksi hän tutkii Suomenlinnaa elettynä maailmanperintökohteena, saunaa, lähiöitä ja erään saaren museointia eteläisessä Nauvossa.