Avointa dataa vaikuttaa olevan tänä päivänä tarjolla runsaasti erilaisiin käyttötarkoituksiin. Sen hienous piilee siinä, että se on vapaasti ja maksutta kenen tahansa saatavilla. Dataa voidaan käyttää sellaisenaan tai muokata, kopioida ja jakaa rajoituksetta. Rajoituksettomuus lienee myös avoimen datan haaste. Kun kuka tahansa voi tuottaa saatavilla olevasta datasta uutta, miten hallitsemme kaiken tuon uuden tuotetun tiedon? Vaikuttaako suuri tietomäärä datan lähestyttävyyteen ja vaivattomaan hyödynnettävyyteen? Mistä ja miten poimia avoimen datan viidakosta oman työskentelyn kannalta oleellisimmat tiedot?

Tarkastelin Turun yliopiston maisemantutkimukselle tekemässäni pro gradu -tutkielmassa avoimen paikkatiedon ja droonikuvauksen hyödynnettävyyttä sekä sitä, mitä uutta niiden avulla saavutetaan maisemahistoriallisessa tutkimuksessa. Aikaisemmin maiseman historiaa on tarkasteltu kartta-aineistoista, ilmakuvista sekä maastossa havaintoja tehden. Tutkimuskohteinani oli viisi historiallista huvilapuutarhaa Turun Ruissalossa. Selvitin tutkimuskohteiden nykytilaa vertaamalla historiallista ja uutta paikkatietoaineistoa. Tutkimusaineistoni keskittyi avoimen datan osalta Turun kaupungin Lounaistiedon sekä Maanmittauslaitoksen tarjontaan. Historiallisen kartta-aineiston ja paikkatiedon saatavuus vaihtelee alueittain, joten valitsin aineistoni kohdelähtöisesti.

Tarkistin vertailussa tekemäni havainnot maastokäynneillä kenttätyömenetelmin.  Avoimen paikkatiedon myötä maisemaan vaikuttaa avautuvan yhä laajempia ja teknisesti tarkempia katsantotapoja. Paikkatieto on paikannettavissa olevaa tietoa ja se voi olla avointa dataa. Se sisältää paikan sijaintitiedot, jotka voidaan ilmoittaa esimerkiksi koordinaatein, tarkkana osoitteena tai paikkakuntana. Droonilla tuotettu aineisto sisältää tyypillisesti myös sijaintitiedot ja sen saatavuus avoimena datana tullee lähitulevaisuudessa lisääntymään, jos ja kun droonin käyttö maisema- ja ympäristöhistoriallisessa tutkimuksessa yleistyy.

Droonilla saadaan kuvausteknisesti hyvinkin tarkkaa tietoa. Erityisesti lehdettömänä aikana erottuvat esimerkiksi käytävälinjaukset paremmin, kuin satelliitti- tai ortoilmakuvissa. Kuva: Katrina Virtanen 2019.

Kuvauskulmat voidaan valita kohteissa tarpeen mukaan. Tässä nähdään Ruissalon Villa Saaro laajemmassa ympäristössään. Kuvat: Katrina Virtanen 2019.

Ruissalon tutkimuskohteet olivat paikoin hyvinkin umpeenkasvaneita, mutta digitaalisten aineistojen yhdistelmillä kohteiden ympäristöistä sai paljon luotettavaksi havaittua tietoa. Erilaisista aluemäärityksistä ja maankäytöstä kertovista aineistoista oli runsaasti hyötyä. Laserkeilausteknologian perusteella puolestaan vaikuttaa olevan mahdollista hahmottaa kerralla laajempia maisemakokonaisuuksia ja löytää alueita, joille tarkemmat tutkimukset kannattaa kohdentaa. Droonikuvaus vaikuttaisi täydentävän kenttätutkimuksen dokumentointimenetelmiä ja tarkentavan muuta kartografista tutkimusaineistoa. Maiseman muutosta voidaan havainnollistaa säännöllisesti tehtävillä droonikuvauksilla kohteisiin valituista perspektiiveistä. Lennokkikameralla suoritetut kuvaukset ovat myös kustannustehokkaampia kuin perinteiset ilmakuvausmenetelmät.

Uusilla teknologioilla on mahdollista täydentää maisemahistoriallisen tutkimuksen metodologiaa. Menetelmää voidaan hyödyntää missä tahansa maisema- tai ympäristöhistoriallisessa tutkimuksessa, kuten erilaisissa inventoinneissa.

Tutkija työssään. Uusia kuvakulmia etsimässä Ruissalossa. Kuva: Katrina Virtanen 2019.

Tutustu tarkemmin juuri julkaistuun pro gradu -tutkielmaani täällä: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061845064

Teksti:
Katrina Virtanen, FM
Turun yliopisto, maisemantutkimus
kamvirt@utu.fi
Kulttuuriympäristötutkimuksen seura, sihteeri
kulttuuriymparistotutkimus@gmail.com