Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran uusi puheenjohtaja Helena Lonkila on tuttu osalle seuran jäsenistä Jyväskylän yliopiston kulttuuriympäristön tutkimuksen maisteriohjelman (KUOMA) opettajana.

Väitöskirjassaan Syvällä sydänmaassa, Yrjö Blomstedtin ja Victor Sucksdorffin Kainuu (2016) tarkastelun kohteena olivat 1890-luvun karelianismin matkat kulttuuriperinnön valintaprosessina mikro- ja makrotason suhteessa. Ydinkysymyksenä oli: mitä jää näkemättä, jos kulttuuriperintöä ja kulttuuriympäristöä katsotaan vain yhdestä näkökulmasta tai pelkästään ylevää ja suurta vasten? Entä mitä tapahtuu, jos kulttuuriperinnön tulkintaan otetaan mukaan sekä häiritsevät yksityiskohdat että unohdettu materiaalisuus? Juuri moniäänisyyden paljastavat yksityiskohdat ja materiaalin taju pystyvät vastustamaan yhtenäistävien ja yksinkertaistavien kulttuuriympäristön kuvausten politiikkaa.

Opetustyössään Helena Lonkila on samalla tavoin kiinnostunut moniäänisyydestä, -aikaisuudesta ja -paikkaisuudesta. KUOMAn kursseja rakentaessaan Helena korostaa kanssatutkijuutta, yhteistä opettamista ja yhdessä oppimista. Tällöin KUOMA tarjoaa opiskelijoille työelämätaitoja aidoissa kompleksisissa oppimisympäristöissä, työelämän käytännöissä sekä teorian ja käytännön vuoropuhelussa.

Tutkijana Helena on hakeutunut monitieteisiin ryhmiin ja yhteistyöhön eri yliopistojen ja moniäänisen kentän kanssa.  Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen SA-hankkeessa Venäjä kenttänä ja arkistona – 1800- ja 1900-luvun perinteentutkijat suomalaisuuden rakentajina (2017–2021) Helenan tutkimuksen fokuksessa ovat kenttätyökäytäntöjen ja aineistojen moniaikaisuus. Vuonna 2019 Helena toimii myös Jyväskylän yliopiston työryhmän vetäjänä Lapin yliopiston Kestävästi kasvavan matkailun monitieteiset mittarit kulttuuriympäristöissä (MAMOMI)-konsortiossa.

Kuva: Antti Makkonen